Villihevosen kesytystä + Madotus

Tallilla vastassa oli hurrrja villihevonen. Siralla oli varmaan tuulesta johtuen virtaa ja neiti oli valmiina vaarallisiin tilanteisiin. Sira tanssahteli katoksen alla, hyppi pystyyn ja pukitteli. Tätä showta katsellessani pohdin jo, laitanko kypärän päähän jo talutukseen. ;)

Lähdettiin maastakäsin kävelylle. Käytiin kävelemässä autiotalolle ja takaisin ja Sira muuttui jälleen rauhalliseksi, perässä vedettäväksi mussukaksi. En hämääntynyt tästä ja päätin kokeilla vielä juoksutusta ja siinä vaiheessa villihevonen "pääsi irti". Sira hyppi pystyyn, pukitteli ja laukkasi ympyrällä silmät pyörien. Onnistuipa neiti osittain kaatumaankin, kun takajalkojen alta sora valui ja hölmistyneen näköinen neiti keräili tasapainoaan.

Tasapainon menetyksestä toenneena Sira rauhoittui, laski päänsä alas ja jatkoi rauhassa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ravailtiin ympyrällä kymmenisen minuuttia molempiin suuntiin. Riehumisen ja ravailun tuloksena neitonen sai kevyen hienkin pintaan.

Pohdin tuota riehumista juoksuttamisen yhteydessä ja luulen, että syynä oli raippa ja liina. Olen yleensä irtojuoksuttanut Siraa vapaana ilman raippaa. Luulen, että meidän herkkis oli valmiiksi jo hieman lentävällä tuulella ja raippa & liina saivat lopulta räjähdyksen aikaiseksi. Omasta mielestäni tilanne oli koko ajan hallinnassa, mutta Teemu väitti, että näytti siltä kuin Sira raahaisi mua ympäri hiekkaympyrää. ;) Heitin lopulta raipan pois ja Sira rentoutui huomattavasti.

Ympyrästä puheenollen, se on nyt kuivunut, joten siinäkin voi jumppailla. Se ei ole ihan tasainen vaan viettää vähän tarhoille, mutta siinä pystyy kyllä helposti tekemään väistätyksiä, taivutuksia yms. Eli kannattaa sitäkin hyödyntää. Jos Sira riekkuu ja kaivaa kuoppia siihen, pitää muistaa sitten vaan ratsastuksen jälkeen käydä haravoimassa pohjaa tasaiseksi.

Juoksuttamista suosittelen, jos Sira tuntuu kovin innokkaalta ja haluatte päästellä energioita ennen ratsastusta. Alkukäynnit voi tehdä normaalisti maastossa ja sitten ympyrälle ravailemaan energioita pois. Suunta _pitäisi_ kääntyä käskyllä "suunta" ja käden siirrolla eteen, mutta esim eilen neiti ei muka tajunnut tätä ollenkaan..

(Jenna)

---

MADOTUS:

Ivermektiini (Eraquell, Noromectin, Ivomec, Hippomectin, Vectin vet purutabl, Equimax, Equimaxtabs)
Suuret sukkulamadot, pienet sukkulamadot, suolinkainen, varsamato, keuhkomato, kihomato, mahamato, käpymato, pieni mahamato, rihmamato

• Tehoaa käpymatoihin
• Resistenssiä suolinkaiselle

Hannan su ilta

Jälkikäteispäivityksiä nyt urakalla.. Oli muuten neiti ehtinyt ottaa uudet mutakylvyt ensimmäisen lenkin jälkeen ennen kun ehdin tallille. Tuplapuunaukset ja siltikin tuntuu, että kuraa on joka paikassa vaikka kuinka yrittäisi harjata moneen kertaan läpi tai pyyhkiä lopuksi vielä läikkiä sienellä.
Tarkoituksena oli mennä kurkkimaan, josko oltaisiin mahduttu Airan kentälle jatkamaan siitä, mihin viimeksi jäätiin. Oli kuitenkin varattu, joten päädyttiin sitten köppäilemään maastossa rennolla meiningillä. Siraa ei hirveästi innostanut, neiti vaikutti siltä, että yksi lenkki päivässä riittää hänen mielestään oikein mainiosti. Vähän oli tahmakavioisuutta havaittavissa normaalitahtiin verrattuna ;) Ainoa, mikä herätti neidin päiväuniltaan oli joessa olevan pumpun pörähtäminen käyntiin juuri, kun oltiin ylittämässä ojaa. Ilmeisesti Siralle tutumpi ääni, taisin itse hätkähtää enemmän sitä hurahdusta.

40 minuuttia kuitenkin kierreltiin ympäriinsä ja nautiskeltiin maisemista, tallia ohittaessa Sira ehdotteli vähän lenkin jättämistä niikseen ja mulla kun oli pitkä ohja, niin roskiksen kohdalta neiti sitten lopulta otti ja kääntyi hiiiitaasti ympäri. Ei kuitenkaan ihan siihen jätetty, vaan käytiin loppuun kiertämässä vielä metsässä pikkukierros ennen kun palattiin ruuille. Vähän taisi olla unelias olo molemmilla, varsinaiset kaksi laiskiaista lenkillä..

Aurinkoinen sunnuntai 28.4

Tänään vastassa oli jälleen savinen poni. Teemu otti Siran maistelemaan vihreää siksi aikaa kun siivoilin katosta. Muualta tarhaa ei oikein saa siivottua, kun maa on kuitenkin sen verran märkä. Nostelin kosteimmat kerrokset katoksen pohjalta pois ja kärräsin muutaman kärryllisen märkää heinää maatumaan metsään. Tilalle vein pari-kolme kärryllistä kuivaa heinää. Tallilla oli aktiivista väkeä ja piha oli haravoitu, joten saatiin siitä extra paljon kuiviketta ja neidille pehmoinen alusta.

Harjailin isoimmat savet pois, mutta hiekkaa jäi kuitenkin karvaan jonkun verran. Ajattelin, etten halua viedä kaikkea iloa harjaamisesta Hannalta, joten jätin lopun puunaamisen iltaan. ;)

Käytiin Essun ja Teemun kanssa pyörähtämässä rauhallinen käppäily ilman satulaa ja kuolaimia Airan kentälle ja takaisin. Sira olisi selkeästi halunnut pidemmälle ja reippaammalle lenkille, mutta meillä aikataulu esti pidemmän reissun. Lisäksi totesin, että säästellään virtoja illan jumppiin. Yhteensä saatiin matkaan tuhraantumaan melkein 50 minuuttia.

Ihanaa kun kesä tulee! Miten teidän ensi viikko? Koska haluatte tallille? Mietin, että kiinnostaisiko jompaa kumpaa / molempia kokeilla sitä centered riding- ohjausta, jos kokeilisi uudelleen saada valkkua jollekin päivälle? Kohta tuntien ottaminen helpottuu siinäkin mielessä, että oma kenttä kuivuu ja on käytettävissä "jatkuvasti". Itse olen tulevan viikonlopun maalla, luultavasti pe, la & su, joten kiva olisi, jos noina päivinä pääsisitte. Sunnuntaina saatan ehtiä illasta itse, joten tuo pe & la olisi akuutimpia.

Karvapallero hellyydenkipeänä (la 27.4)

Olipas ihana päästä pitkästä aikaa tallille! Siraa on ollut ihan mieletön ikävä. Tarha oli kuivunut suht hyvin. Alaosa alkaa olla jo kuiva, mutta ylhäältä on vielä aikamoista lillua.

Huomasin ilmassa lentevän jo pieniä häiriköitä, joten päätin pestä Siran hännän. Ajattelin, että puhdas häntä houkuttelee vähemmän ötököitä tekemään pesää ja kutittelemaan neitosen herkkää hipiää. Sira oli sitä mieltä, ettei letkulla olisi ollut tarvis suhia hännän alle, mutta selvittiin kunnialla ja hännästä tuli yllättävän valkoinen.

Putsailin tarhaa kärryllisen verran ja haravoin vanhaa heinää tarhan katoksen pohjalle Sirpulle pehmikkeeksi.
Neiti oli hyvin halukkaasti mukana auttamassa ja kerjäämässä huomiota. Käytinkin sitten harjailuun, paijailuun ja rapsutteluun extra-pitkän ajan. Sira oli tyytyväinen ja kovin innokkaasti ohjasi kättä tai harjaa rapsuttamaan oikeista kohdista, kuten ryntäiden välistä, harjan alta, korvista ja lautasten päältä.

Käytiin myös napsimassa muutama minuutti vihreitä korsia ja Siran silmät suorastaan alkoivat loistaa, kun tajusi mitä neidille tarjosin. Jouduin siis alkuun käden kautta antamaan pari kortta, jotta neiti tajusi, mistä oli kyse. Hassu pallero. :)

Käytiin omassa metsässä pyörimässä puolisentuntia rauhassa. Sira oli vähän säpsyllä päällä, mutta kulki oikein nätisti. Oltaisiin varmaan viihdytty pidempäänkin, mutta kylmä kesäsade yllätti ja päätin olla kastelematta itseäni nyt kun olen vihdoin parantunut.

Vaihtelin vedet, täyttelin heinäverkon ja jätin neidin nauttimaan olostaan tarhaan.

--
Ellei säät todella radikaalisti muutu, niin sadeloimea ei enää tarvitse laittaa päälle, vaikka neiti hikoisikin hieman. Kuivatellaan hetki fleesellä ja sitten tarhaan vaan. Kevät kuivaa kyllä. :)

--

Lisäksi nyt kun alkaa olla vihreää maassa, niin jos en ole muistanut sanoa, niin yhteiseksi ohjenuoraksi kaikille; ollaan tehty Siran kanssa diili, ettei kuolaimet suussa syödä mitään. Eli ei napsita heinää, kukkia tms. Sirahan on tästä eri mieltä ja varsinkin pitkässä heinässä ratsastaessa neitiä on mahdoton estää, mutta voidaan edes yrittää esittää ettei saa.. :)

Syötellä saa pikkuhiljaa vihreää, jos aikaa sellaiseen on. Aloitellaan rauhassa alkuun ja totutellaan masua. Ei toistaiseksi siis yli puolentunnin syöttelyitä vihreällä.

(Jenna)

Superponi (pe 26.4)

Niin, olisin toki voinut tarkastaa kalenterini jo aamusta enkä vaan ihmetellä pitkälle iltapäivään, miksei kukaan vastaa työsähköposteihini.. Tanskassa oli tänään kansallinen vapaapäivä eli käytännössä olisin ollut vapaa käymään ratsastamassa ihan mihin aikaan hyvänsä. No mutta ei siinä, sopivasti iltaa kohden sade lakkasi ja Sirakin ehti kuivahtaa ennen kun pääsin tallille. Tällä kertaa mua tultiin reippaasti vastaan portille korvat pystyssä (lue: iltaheiniä ei oltu vielä jaettu) ja poni kävi heti innolla tutkimaan taskuja herkkupalojen toivossa. Jostain syystä maailmassa oli taas tuhat ja yksi ihmeellistä asiaa ja Sira pöhisi pikkulinnuille, kottikärryille, ohikulkijoille ja varsinkin vesiletkulle jo talliin mennessä, kinttujen pesu meinasi mennä vähän steppailuksi, mutta onnistui kuitenkin.

Olin varannut ihan reilusti aikaa ja harjailin ajatuksella ponin läpi, sekä koetin putsailla pahimpia karvoja satulahuovasta.. Vasempaan etuseen oli kiilautunut säteen viereen kivi, irtosi kuitenkin ilman suurempaa voimankäyttöä ja kavio + säde oli molemmat kunnossa, joten oli saattanut jäädä ihan matkalla tarhasta talliin. Etusen patti on ja pysyy, molemmissa takasissa oli vähän pehmeää nestekertymää (olisiko tullut vuolun jäljiltä tai kosteassa tarhassa seisomisesta). No, eipä nuo ole mitään hälyttävää ja osa suli liikutuksen aikana, joten eiköhän ne huomiseen mennessä ole kuivahtanut kokonaan pois. 

Tolkinkylän maneesi ja ulkokenttä oli molemmat käytössä, joten lähdettiin katsomaan oliko Airan kentällä vapaata. Purossa alkaa hiljalleen virtaus rauhoittumaan ja pystyttiin jo huoletta kahlaamaan läpi. Sira vaikutti uteliaalta ja reippaalta, mutta ilman mitään häsläämistä ja epäröintejä. Tuli muisteltua ensimmäisiä maastoiluja Siran kanssa pari kuukautta sitten - eihän meillä ole oikeastaan varsinaisia ongelmia ollut, mutta oli Sira silti huomattavasti epäluuloisempi ja tavallaan jokaisen tilaisuuden kohdalla kyseli onko ihan pakko.. Nyt neiti tepsuttelee virtaavaan ojaan edes hidastamatta tahtia ja pellon kohdalla, missä pari kertaa tuli pysähdys ei tarvitse enää edes miettiä. Niin ja Sira sai matkalla ihailijoitakin, reissuilla vastaantulleet ihmiset on onneksi suhtautunut aina tosi positiivisesti :) 

Mulla on ollut melkein kuukausi tuosta edellisestä "oikeasta" ratsastuskerrasta, joten ratsastelin tuttuja, helppoja harjoituksia: vähän siirtymisiä, taivuttelua, kokoamista käynnissä, avotyyppisiä väistöjä. Tuulia oli tehnyt kaikki työt eilen, joten pääsin helpolla - Sira oli alusta lähtien kuulolla ja sain pohkeet ratsastettua läpi ihan parin verkkaravikierroksen aikana. Ei merkkiäkään mistään vinouksista enää. Odotin, että ulkokentällä ulkopuolisia häiriötekijöitä olisi ollut enemmän kun maneesissa (lenkkeilijöitä meni ohi vähän väliä ja kentällä esteiden välistä puikkelehtiessä meille seuraa piti äänekäs fasaanikukko..), mutta päinvastoin, Sira tuntui jopa rennommalta kun yleensä ja keskittyi hienosti. Välillä alla oli jopa vähän turhankin löysä poni, harvemmin on tarvinnut Siran kanssa ratsastaa eteen, yleensä lähinnä rauhoitellaan sitä tahtia.. Koetin pitää homman Siralle mielenkiintoisena, vaihtelin jatkuvasti suuntaa ja heti, kun sain kaksi hyvinonnistunutta peräkkäistä suoritusta annoin joko hetkeksi pitkää ohjaa tai vaihdoin kiitosten kanssa suoraan seuraavaan tehtävään. Pysyteltiin käynnissä ja ravissa ja yritin työstää niitä samalla tasaisemmiksi: käynnissä Sira kulkee jo lähes koko ajan siistissä peräänannossa ja siirtymissä ja pysähdyksissä muoto säilyy (tai siis *köh*, säilyy juu kunhan vaan jaksaisin ylläpitää ryhdin vatsalihaksilla, vaan kun olen laiska ja meinaan vähän väliä velttoilla vähän liikaa satulassa. Ja oman laiskottelun huomaa valitettavasti ihan välittömästi Sirassa.. Toisaalta toisinkin päin, kun keskityn ja pidän istuntani kasassa, niin Sira kasvaa ja lyhenee - vieläpä kerta kerralta aina vaan kompaktimmaksi paketiksi ja kevyemmäksi avuille), mutta kun ravataan pidempää suoraa pätkää ilman mitään varsinaista "tehtävää", niin neidillä alkaa mielenkiinto herpaantumaan. Mietinkin, että voisin sunnuntaina harjoitella suoria teitä vaikka puomien avulla, saisin ehkä pidettyä ponin huomion paremmin tehtävässä..

Kentälle mennessä kuljettiin muuten mennen tullen polun kautta ja keskellä aukeaa olleessa ojassa oli jonkin verran vettä pohjalla - Siran mielestä ihan liikaa ja neiti päätti olla Vakavasti Otettava Estehevonen ja esitellä hyppykapasiteettiaan oikein kunnolla. Helkkari, olen kuitenkin melko paljon hypännyt, mutta silti oli vaikea uskoa, miten älytön ponnu Siralta irtoaa. Ja takasintullessa vaikka osasin jo varautua paremmin siihen, mitä oli odotettavissa, niin silti se yllätti ja tuntui, että jäin suuhun kiinni loppuvaiheessa koska se hyppy ei yksinkertaisesti voi olla niin pitkä. Tämä ei siis missään määrin Siraa aliarvioiden, vaan en olisi odottanut tuollaista loikkaa miltään hevoselta. 

Ehkä stressaan välillä liikaakin, mutta kun kyseessä ei ole oma hevonen tavallaan "tunne" kuitenkaan vielä kunnolla, tai tiedä teidän muiden tapoja ja tyylejä, niin mietin välillä jos vaadin liikaa Siralta. Toisaalta en halua pitää vaatimustasoa liian helppona kummallekaan, mutta liikaa vaatimallakin saa lähinnä haittaa aikaiseksi. Sira vaikutti tänään tyytyväiseltä ja rennolta, mutta tosiaan pelattiin varman päälle, eli ihan näin helpolla en päästä sunnuntaina ;) Neiti kyllä taitaa protestoida aika selvästi jos jokin asia ei miellytä, joten ehkä siitä ei tarvitse huolia, turhan nöyräksi Siraa ei voi väittää (mikä ei ole välttämättä ollenkaan huono asia, hyvä vaan kun tulee palautetta omista virheistä välittömästi).. Tiedän, että mulla on omat ongelmani ja virheeni ratsastuksessa, enkä tietenkään halua niiden takia olla epäreilu hevosta kohtaan. Lisäksi en halua toimia eri tavalla kun te, jotta homma pysyisi Siran kannalta johdonmukaisena. Eääh, on tämä ratsastus vaan hankala laji ;)

25.4. maneesissa

Päätin hyvän kelin kunniaksi avata fillarikauden kun laina-autoakaan ei parkkiksella näkynyt. Suunnitelmissa oli myös löytää lyhin mutta myös hyväkuntoisin reitti tallille (kuvittelin jotenkin, että Pitkäkosken lähellä olisi hiihtoladuilla vielä lunta/jäätä). No, en löytänyt. Sen sijaan harhailin siellä täällä ja sain matkaan kulutettua rutkasti aikaa, ja löysin samalla varmaan sen Etelä-Suomen viimeisen jäisen tienpätkän jostain metsän keskeltä. Ehdin kuitenkin aika hyvin harjailla Siran, irtokarvaa olisi kyllä riittänyt jynssättäväksi vielä rutkasti enemmänkin, ainakin kyljistä ja mahan alta.

Lähdimme metsään alkukäynnille. Metsätie oli märkä ja mutainen, eikä yhtään Siran mieleen. Maneesissa ei ollutkaan ketään ennen meitä, en nähnyt ketään kyllä ulkokentälläkään, tai sitten olivat ehtineet jo lähteä. Kävelytin Siraa vielä tovin, koska metsässä ei viitsinyt enempäänsä rämpiä. Alkuverryttelyksi menin käyntivoltteja ja tämän jälkeen aika pitkään ravissa taivutteluja. Sira vänkäsi jokaisessa pelottavassa kohdassa, joita oli tällä kertaa hieman enemmän, eli metsän puoleinen pikkuikkuna (jota se ei ole vähään aikaan katsellut) ja sitten se toinen pieni ikkuna nurkassa lähellä maneesin isoa päätyovea. Eli vänkäämistä riitti. Alkuverkkojen jälkeen väistettiin hieman pitkillä sivuilla. Käynnissä meni erittäin hyvin ja Sira väisti innokkaasti. Ravissa sitten vähän vähemmän hyvin, eli meni hiukan läpijuoksuksi ja väistö oli hyvin loivaa, mutta mentiin sen verran, että saatiin joitakin pätkiä onnistumaan. Tämän jälkeen laukattiin pääty-ympyrällä. Menin ensin oikeaan kierrokseen. Heti laukannoston jälkeen Sira muuttui umpitönköksi, ja laukkasi lapa edellä, en saanut sitä taipumaan yhtään. Laukattiin muutamia kierroksia ja yritin saada laukan ainakin pyörimään hyvin, koska taipuminen ym. tuntui tällä kertaa aika toivottomalta. Vasempaan kierrokseen tuli joka nostossa jonkun sortin pukki tai loikka. Komensin jo ensimmäisellä pukilla vähän enemmän, kun ajattelin, että josko se jäisi siihen, mutta ei :) Liekö Sira ollut kovin innoissaan kevyiden päivien jäljiltä. ”Pukkinostojen” jälkeen laukattiin aina hetki, jonka jälkeen tein uuden noston niin monta kertaa, että tuli hyvä ja rauhallinen siirtyminen ja tästä sitten vuolaat kehut ponille. Tähän suuntaan laukka oli hyvä, Sira oli taipuisa ja myötäsi.

Loppuravit menin kierrellen maneesia ympäriinsä ja annoin Siran ravata ihan kunnolla reippaasti laukkaharjoitusten jäljiltä. Päätin, että annan ponin rentoilla niin kauan, että alkaa itse hidastaa. Aika pitkään mentiin näin, ennen kuin Sira ilmoitteli, että on loppukäyntien paikka. Käveltiin vielä sen aikaa, että pieni hiki kuivui, jonka jälkeen mentiin maneesista suoraan tarhaan iltatoimille.

Ei ole kyllä mitään erityistä kehitystä meillä tapahtunut viime aikoina. Sira vänkää aina maneesissa laitoja saman verran, ponin rentoutumiseen ja kulkemiseen paremmin menee aina yhtä kauan aikaa ratsastuskerrasta jne. Toivottavasti saadaan Sannalta ensi viikolla (?) lisää vinkkejä ja uusia sopivia harjoituksia. (T)

Villihevosen elämää & kaviohuoltoa

Aurinkoinen alkuviikko kääntyikin Siralle vapaapäiviksi mun sairastuttua. Sira on saanut viettää villihevosen vapaata ja hurjaa elämää maantain, tiistain ja keskiviikon. Keskiviikkona aamusta oli kavioiden vuolu ja illalla hoitaja-Anne kävi Siran kanssa toivottavasti pienellä taluttelulenkillä.

Ehkäpä tässä kolmen päivän aikana ja vinoudet suoristuneet ja toivottavasti illalla vastassa on hyvin motivoitunut tammuska.

(Jenna)

Sunnuntai 21.4

Vihdoinkin ehdin päivittää tänne, meinannut olla melkoista kiirettä tämä alkuviikko.

Sunnuntaina operaatio renkaanvaihdon venähtämisen vuoksi pääsin taas ratsastamaan vasta illemmasta, mutta onneksi vielä kahdeksan aikaankin aurinko jaksoi paistaa ja keli oli loistava. Siralla oli jo iltaheiniä edessä katoksessa kun tulin, joten tällä kertaa ei tultu portille vastaan kuten yleensä vaan jouduin hakemaan hieman häiriöstä loukkaantuneen oloisen neidin heinäkasalta.

Kurakylvyiltä ei voi tietysti näillä keleillä estyä ja Siran väritys muistutti lähinnä lehmänkirjavaa, mahaan asti ulottuvilla mutasukilla ja tummalla hännällä. Karin avustuksella pesaistiin jalat ja poni sai syödä tallin käytävällä sen aikaa, kun koetin epätoivoisesti hinkuttaa karvaa edes jotakuinkin puhtaaksi. Onneksi oli sentään jo kuivahtanutta kuraa.. Ollaan nyt pari kertaa laiteltu valmiiksi tuossa käytävällä kun olen osunut paikalle muiden hevosten ollessa jo sisällä ja Sira on mulla käytännössä irti, tosin yritän varata kaikki tavarat siihen lähistölle niin, että olen koko ajan siinä muutaman askeleen etäisyydellä. Katsotaan vaan, milloin Sira päättää jekuttaa ja lähtee omille teilleen kesken kaiken.. Tosin heinäkasa nenän edessä näyttää liimaavan neidin aika tiiviisti niille sijoilleen.

Vihkon mukaan takana oli pari kevyempää päivää, joten odottelin pientä sinkoilua, mutta ei. Olisin suunnannut kentälle pikaisia asettelu- ja taivutteluharjoituksia varten, mutta puro tulvii edelleen polulle asti, joten unohdettiin kenttäilyaikeet. Pysyttiin sitten teillä 45 minuutin lenkin ajan (ja lähimetsässä säikyttelemässä peuroja), käytiin tällä kertaa Ylästöntielläkin -tosin lähinnä kääntymässä, kun ilman bootseja en viitsinyt pidempään kuljeskella asvaltilla.

Sira oli koko ajan jotenkin vinon tuntuinen, ei ontunut tai aristellut kyllä mitään, mutta askel tuntui normaalia lyhyemmältä ja poni kulki koko ajan hieman "lapa edellä" ja kaula taipuneena. Yritin välillä ratsastaa vähän kootumpana ja suoristaa Siraa, siinä suoristui kyllä hetkittäin eikä vastustellut taivuttamista, väistättäessä oli vähän vaisu, mutta teki kyllä väistöt molempiin suuntiin. Heti, kun annoin takaisin pitkälle ohjalle, vinous palasi. Kokeilin parilla ravipätkällä vuorotellen vähän pidemmällä ja lyhyemmällä ohjalla, sama juttu. Sira liikkui kuitenkin ihan halukkaasti ja maneesin takaa kulkevalla tiellä hyppäsi mennen tullen ihan reilulla loikalla sulavan veden muodostaman pikkuojan yli (odotin ensimmäisellä kertaa pysähdystä ja ojalle puhisemista, mutta ei, lähti käynnistä hyppyyn niin vauhdilla, että hyvä kun ehdin mukaan..), mitään ontumista tai hangoittelua tuohon ei liittynyt. Satulakin pysyi keskellä selkää, eli a) vinous ei johtunut sen valumisesta ja toisinpäin eli b) Sira ei ollut niiiiin vino, että satula olisi lähtenyt kääntymään kyljelle.
Talliin palatessa kokeilin vielä selän ja jalat + kaviot läpi jos ne olisivat selittäneet, mutta mitään niistä ei aristellut, joten ehkä tuo oli vaan joku ohimenevä juttu. Heitin viltin selkään siksi aikaa kun Sira söi iltaruokiaan ja kävin täyttelemässä vesiastian ja heinäverkon tarhaan ennen kun vein ponin takaisin ulkoilemaan. Nälkä tuntui olevan kova lenkin ja mössöjen jälkeenkin, sen verran vauhdikkaasti Sira porskutteli kuran läpi heinille.. (h)

Kevät on vihdoin täällä (la 20.4)

Kaksivärinen poni

Eilen katoksen pohjalle asettelemani vanhat heinät olivat selkeästi olleet Siran mieleen. Neiti oli ilmeisesti ollut makuulla, ainakin karvan väristä päätellen.

Siralla oli kova hinku pois tarhasta, joten lähdettiin heti tutkimaan lähiympäristöä. Pyörittiin talutellen siellä täällä ja maisteltiin kevään ensimmäisiä vihreitä ruohonkorsia ja voikukkia. Nautittiin aurinkoisesta päivästä ja pörräiltiin. :)

Harjauksen jälkeen jätin Siran jälleen kuivattelemaan kavioitaan sisälle ja lähdin avaamaan tarhaan kaivamiani ojia. Tarhan pohja oli jo kuivunut mukavasti, eikä se ole yhtään niin pahassa kunnossa kuin näyttää. Muutama aurinkoinen päivä ja tarha on jo kuiva.

Lopulta parin-kolmen tunnin puuhastelun jälkeen sain Siralle satulan ja suitset päälle. Satulahuovan takaosan käänsin lopuksi kaksinkerroin niin, ettei se hinkkaa hankaumakohtaa enää enempää. Ihme ja kyllä se pysyi kaksinkerroin koko ratsastuksen ajan. 

Käytiin ihmettelemässä tulvivaa puroa. Siralle koko maatilan pihapiiri on painajainen, sillä pihaan on aseteltu kankaita ilmeisesti estämään eläimiä syömästä istutuksia. Sira silmat pyörien steppasi tämän kauhistuksen ohi ja tarkkana sai olla, ettei käännytty kotiinpäin. Puro oli seuraava kauhistus, mutta vahvalla rohkaisulla neiti lopulta uskaltautui kulkemaan sen sivustaa pitkin. Kierrettiin autiotalolle ja takaisin ja ylitettiin kotiinpäin tullessa puro. Sira ei edes ihmetellyt koko toimitusta, vaikka puro kuohusi paljon ja vettä oli huomattavasti normaalia enemmän.

Kierrettiin vielä metsä ympäri. Totesin metsästä tullessamme, että jännitystä oli tälle päivälle riittämiin ja että lopettelemme tähän. Sira oli selkeästi samaa mieltä ja tyytyväisenä jäi nauttimaan tarhaan auringosta.

Tihkua, harmautta ja kevättä kirkuvia lintusia

Tallilla oli tänään ihana vastaanotto. Huusin heipat Marille, mutta Sira vastasikin hirnahtamalla takaisin. Meillä on aina tapana tervehtiä Sirpulan kanssa, kun nousen autosta, mutta yleensä neiti tyytyy hillittyyn hörinään. Hymyilyttää vieläkin neidin intopinkeä hirnahdus. :)

Hain Siran pieneen tihkusateeseen tallin pihalle syömään suoraan paalista ja kuivattelemaan jalkojaan. Sira mutusti heinää tyytyväisenä kun kärräsin pari kärryä vanhaa heinää tarhaan pohjalle. Vaikka onkin ihan hölmöä kantaa heinää tarhaan likaiselle pohjalle, kun tarhojen kuivuttua sen joutuu kuitenkin raijaamaan taas pois, niin saapa neiti nyt edes hetken seistä kuivalla pohjalla. Heinää meni sen verran, että ainakin hetkellinen makaaminen kuivassa onnistuu.

Olin liikkeellä aika myöhään, kello oli vasta kahdeksan kun olin tallilla. Huitasin Siran parilla harjalla ja tarkistin jalat. Tuntuu, että Sira ei oikein tahdo liikkua tarhassa ja seisominen kerää nestettä takasiin. Ne eivät ole mitenkään pahasti turvoksissa, mutta vähän kuitenkin. Todennäköisesti joku muu ei kiinnittäisi asiaan mitään huomiota, sen verran vähän turvotusta on.

Käytiin kuolaimettomilla ja ilman satulaa kiertämässä omaa metsää ja oma kentän ympäri menevä kieppikin ympäri. Metsässä lintujen laulun pauhu oli huumaavaa. Linnut suorastaan kirkuivat oksilla keväälle tervehdyksiä. Kenttä oli vielä aivan litimärkä. Taitaa mennä ainakin pari viikkoa odotellessa sen kuivumista. Haaveilin jo eilen, kuinka helppoa olisi siihen vaan pienet jumpat mennä tekemään. Onneksi kohta se on mahdollista.

Sira oli kovin kuuliainen ja kuunteli apuja mukavasti ja rauhassa hötkymättä. Tuntuu myös, että Sira rentoutuu kuolaimettomilla ihan toisella tapaa. Huomasin myös tänään tuota etupään keventymistä, mutta tuntui että voima vaan oli siirtynyt taakse. Olen yrittänyt keskittyä omassa ratsastuksessani, vaikka vaan hölköttelen metsissä, että kuuntelen istunnalla takapäätä etupään sijaan ja kiitän Siran puskiessa takaalta eteen. Hankala selittää, mutta ehkä tajuatte? :)

Tätä kirjoittaessa on lauantai ja kello on 9.00. Olen ollut hereillä pari tuntia ja on ihana sää. Aurinko paistaa ja plussaa on varmaan sen 10 astetta. Tallille meno pyörii mielessä koko ajan, mutta päivälle sovittu muuta, joten odotettava illemmalle. Ihanaa kun kesä tulee! (Jenna)

Ps. Miten teidän ensi viikon aikataulut? Koska haluatte mennä tallille? Mulla on torstaina ja perjantaina isot tilaisuudet, jotka vaativat oletettavasti päivystämistä töissä. Jos to/pe jompikumpi pääsee, olisi kiva. 

Kolisevassa maneesissa 18.4.

Eilen oli aika kurja keli, kova tuuli ja satoikin välillä ihan kunnolla. Laittelin Siran valmiiksi tallin käytävällä, irtokarvatilanne oli huomattavasti parantunut sitten viime viikon. Lähdettiin jo ajoissa talutellen omaan metsään alkukäynneille, siellä oli tie paikoitellen aika jäinen, joten ihan hyvä, etten noussut selkään.

Maneesiin päästiin vasta kun muut hevoset lähtivät pois. Sira oli hermona tuulesta ja odottelusta, ja olisi mielellään ampaissut muiden perään, mutta käveli kuitenkin kiltisti sisälle pienen pyörimisen jälkeen. Maneesi piti melkoista kolinaa ja kohinaa tuulen ja sateen takia ja Sira oli todella säikkynä. Käveltiin maneesia ympäri lähemmäs 25 minuuttia ja yritin saada ponia hieman rauhoittumaan. Jokainen kolaus kuitenkin aloitti Siran kauhistelun alusta, joten nousin selkään ja alettiin töihin. Välittömästi Sira lakkasi sätkimästä metelin takia, vähän korvat pyörivät kun ääniä kuului, tai vauhti kiihtyi kun sade kiihtyi, mutta todella hyvin pysyi tamma hallinnassa selästäkäsin, kunhan tekemistä riitti. 

Oltiin koko ”selässäoloaika” maneesin turvallisessa päädyssä kaiken varalta. Tein paljon väistöjä, siirtymisiä, voltteja ja kahdeksikkoa, juttuja, joissa Sira joutui miettimään. Yhdessä laukannostossa tuli pientä pukkia, mutta muuten kaikki meni yllättävän hyvin verrattuna siihen, miltä alussa näytti. Maneesin metakka vain paheni loppua kohti, mutta Sira oli edelleen oikein kiltisti. Ei ehkä täydellistä keskittymistä saatu koko aikana, mutta riittävästi niin, ettei mennyt säpsyilyksi tai ryntäilyksi. Hieman uudella tavalla Siralla tuntui olevan etuosa kevyenä, välillä keskittymisen herpaantuessa tuli sellasia kummallisia askeleita, vähän kuin se jättäisi jommalla kummalla etusella askeleen väliin ja pomppisi menemään "ylikorkeana", ehkä tämä oli yhdistelmä ylimääräistä virtaa ja jännittäviä olosuhteita. Lopuksi mentiin pitkät ravit ja pitkät loppukäynnit. Sira hikosi, mutta ei kovin paljon. Loppukäynnit ja maneesin siivoilu kuivatti karvan nopeasti. Tällä kertaa Sira lähti maneesista mielellään. Ulkona pilkkopimeässä vaihtuivat osat, Sira lönkytteli tallille tyytyväisenä ja minua pelotti.

Sira söi iltapalan tallin käytävällä ja minä harjailin ponin läpi ja varmistin, että karva on jo kuivunut ja laitoin sadeloimen selkään. Jalatkin puhdistuivat maneesissa, tosin se ei ollut kovin pitkä ilo. Sira lähti kelistä huolimatta innosta puhkuen yöksi ulos, en kyllä tajua sitä :)

Terapiahummailua ke 17.4.

Meni aika myöhäiseen iltaan ennen kun ehdin tallille moikkaamaan Siraa, onneksi kuitenkin parissa viikossa illat ovat muuttuneet huomattavasti valoisammiksi. Huomattavasti vähäkarvaisempi ja jalkoja lukuunottamatta yllättävän siisti (selvisihän se vihkosta myöhemmin, että Milla oli ehtinyt käydä harjailemassa ja taluttelemassa Siraa jo aiemmin päivällä..) poni siellä jo odottelikin tarhassa. Harjailin kaikessa rauhassa ja tutkin patin tilanteen - ei mitään uutta auringon alla sen suhteen näköjään - Siran syödessä välipalaansa. En tiedä näyttikö musta vaan, mutta ihan kun Sira olisi vähän laihtunut. Tai sitten vaan talvikarva on näyttänyt jotenkin ekstrapörröiseltä..

Alkujaan mietin maneesille menemistä, mutta sen verran oma reissu painoi vielä päälle, että päätin kuitenkin ottaa kevyen aloituksen ja lähdettiin ilman satulaa tutkimaan paikkoja. Tossuja en laittanut kun kintut oli sen verran kurassa ja tarkoitus oli pysytellä lähistöllä. Mentiin ensin peltotietä purolle asti, siellä aloin vähän epäröimään kun puro näytti tulvivan talon vierustalla olevalle polulle asti ja jo alkupätkä upotti ihan kunnolla. Sirallakaan ei hirveän suurta hinkua ollut uida siinä kuravellissä, joten vaihdettiin toiseen suuntaan ja käytiin tsekkaamassa maisemia vähän siellä sun täällä. Välillä ratsastin vähän taivutteluja ja väistöjä tiellä, hyvin Sira taipui ja oli ihan innolla mukana. Hassu poni :) Pohjiltaan pitävimmiksi ja parhaiksi todetuilla paikoilla ravailinkin joitain pätkiä pyytäen pieniä raviväistöjä. Siran mielestä jostain syystä kaikki oli vähän turhankin jeejee ja mulle esiteltiin jotain superkoottua ja -korkeaa ravia, oli aika ryhdikästä menoa. Useimmiten vieläpä pitkällä ohjalla.. vatsalihakset on ollut tänään aika hellänä johtuen todennäköisimmin eilisestä Siran toilailuille nauramisesta. Käytiin vielä moikkaamassa peuroja ja lopuksi kierreltiin talutellen potkimassa sontakasoja pois tieltä. Teki hyvää ja Sira oli leikkisällä tuulella, mikä sopi iltaan ihan loistavasti.

Säätiedotus oli heitellyt sen verran epävarmoja veikkauksia lähipäivistä, että nakkasin sadeloimen yöksi, taisi kyllä olla turha varotoimi. Valkosipuli (vai BE-vitamiiniko?) iltaruuassa näyttää aiheuttavan vähän nenännyrpistelyjä, piti hiukan maanitella neitiä mussuttamaan nappulat parempiin suihin ennen kun kaikki upposi. Leivät ja muu lahjontamateriaali kyllä kelpasi ihan tavalliseen tapaan..

16.4 tiistai

Olin varannut aikaa ja suunnitellut kunnon ratsastuksia. Tallilla jotenkin imeydyin kaivamaan ojia tarhaan ja siinähän se kaksi-kolme tuntia sitten menikin rattoisasti.

Harjailin Siran jo ennen ojankaivuuta ja jätin neidin sisälle kuivattelemaan mutaisia ja märkiä jalkoja. Olen nyt välillä pitänyt Siraa sisällä hetken, jos siihen on mahdollisuus. Olen kuvitellut neidin lepäävän, mutta pääasiassa aika kuluu kerjätessä ulos.. Noh, ainakin kaviot pääsevät hetkeksi kuivalle pohjalle.

Vähän ennen yhdeksää hyppäsin selkään ja käytiin huima vartin lenkki kävelemässä. Jotain kuitenkin. :)

Helikopterin selässä

Oli aika masentava keli kun pääsin tallille. Jäistä tihkua satoi vaakasuoraan ja tuuli ulvoi puissa. Lähdettiin maneesille jalan. Sira oli jo valmiiksi täpinöissään, eikä tahtonut seisoa paikoillaan vaan oli jotenkin todella hermostuneen oloinen. Luulen että energia pursusi korvista ulos. Tosin kaikki hevoset olivat jotenkin hörhöllä tuulella, tiedä sitten mikä koko sakin jännittänyt.

Odoteltiin maneesin ulkopuolella ratsastuskoululaisia ulos ja juteltiin samalla Tvissen ja Marin kanssa, jotka jumppailivat kentällä. Sira ei tahtonut pysyä paikoillaan, vaan hyöri ja pyöri ja onnistui siinä kolauttamaan mua päähän. Ärähdin tytölle, josta kauhistuneena draamakuningatar peruutti silmät pyörien karkuun..

Maneesissa kavereiden perään (ja mun korvaan) piti vielä huudella. Maneesissa sää ei onneksi tuntunut niin pahalta. Sade hakkasi tasaisesti kattoa ja välillä tuuli vähän kahautteli seiniä, mutta muuten ääni oli melko tasaista.

Kierrettiin talutellen maneesia läpi varmaan 15 minuuttia. Sira kulki pelottavat kulmat rauhassa ja pää alhaalla. Selkään noustuani kaikki alkoi jännittämään, askel nousi maasta erittäin kevyesti ja Sira kasvoi korkeutta varmaan metrin. Hyvä ratsastaja olisi varmaan onnistunut ottamaan tästä energiasta kaiken irti, mutta itse keskityin rauhoittelemaan Siraa ja pysymään selässä hörhöilyjen aikana.

Loppujen lopuksi Sira ei ottanut kuin kolme-neljä kunnon pyrähdystä, mutta pienessä väsydarrassa ne olivat jo liikaa ja kuvittelin lähes hengenlähdön olevan lähellä. ;)

Tehtiin töitä "turvallisessa" päädyssä ympyrällä. Jatkettiin Tuulian jo treenaamaa neliötä, jonka Sira osasi tuosta vaan. Tehtiin väistöjä ravissa, kun jotenkin energiaa oli pakko purkaa. Suurimmaksi osaksi meidän väistöt menivät turhan vinoon ja jouduin vetämään Siraa linkkuun poikittain, jottei neiti lähtisi pörräilemään sinne tänne.

Saatiin tehtyä myös pari onnistunutta laukannostoa. Oikea laukka pyöri miellyttävästi, vasemmassa oli hankala istua.

Oltiin maneesissa yhteensä tunnin verran, josta alkurauhoittelut veivät reilun 25 minuuttia ja loppukäynnit yli 10 minuuttia. Lopun aikaa keskityin ympäriinsä pörräävän kopterin hallintaan ja rentouttamiseen.

Lopussa sain Siran taipumaan kivasti ja hetkittäin ihan yllätyin, kuinka Siraksi kevyillä avuilla pohkeet menivät läpi. Ohjasotetta huomasin joutuvani pitämään hyvin vahvana, verrattuna normaaliin. En tiedä oliko syynä jännittynyt heppa ja kuski vai onko Siran suu ehkä hitusen entistä vahvempi.

Palatessamme tallille, oli iltatalli jo tehty. Laitoin Siran käytävällä pois. Neiti mutusteli tyytyväisenä rehujaan sillä aikaa kun otin varusteet pois ja vaihdoin loimen päälle. Ulos Sira punki innoissaan ja tarhassa neiti ei tahtonut ehtiä riimua päästään antaa ottaa pois. Ilmeisesti siis ulkona on mukavaa. :)

Puhuttiin Marin kanssa, että nyt kun pakkasia ei enää ole, voisi alkaa taas täyttämään heinäverkkoa. Ollaan aikaisemmin täytetty vaan yksi verkko, mutta ajattelin, että voisi toisenkin ottaa käyttöön. Näin neidillä olisi pidempään puuhaa heinän kanssa ja ehkä myös tuo painonhallinta olisi helpompaa.
Yritän tänään ehtiä kaupoille ja laittelen viestiä, jos/kun aletaan verkkoja neidille valmiiksi täyttämään. (Jenna)

--

Tuli vielä muuten mieleen, että kyselin lipizza-foorumilla, onko kellään mitään ideaa Siran patista. Sain tällaisen sivun osoitteen:  http://equinetti.webs.com/jalananatomia.htm


"-Jänteet kestävät erittäin suurta vetoa. Äärimmäisessä vedossa jänne ennemmin repäisee palan luuta irti kiinnittymiskohdaltaan kuin katkeaa. Kuitenkin kova paine, kitka ja hankaus voivat vaurioittaa jännettä ja siten vähentää sen vetolujuutta. Erityisen suuri hankausriski on paikoissa, missä jänne taipuu luista rakennetta vasten. Tällaisia paikkoja ovat muun muassa kohdat, joissa jänne ohittaa nivelen. Riskikohtiin on kehittynyt jännettä suojaavia rakenteita, kuten nuljuluita, bursia ja jännetuppia.

Bursia, nesteen täyttämiä pusseja, esiintyy paikoissa, missä jänne on yhdestä kohdasta alttiina hankaukselle. Mikäli jänne on rasituksen alaisena laajemmalta alueelta, nestepussi ympäröi jännettä, jolloin sitä kutsutaan jännetupeksi. Bursat ja jännetupet muistuttavat rakenteeltaan nivelpusseja.-"

Pitkä viikonloppu kera laiskottelun

Olin vapaalla torstaista sunnuntaille. Mielessä oli pitkät maastolenkit ja kunnon jumpat, mutta ylläriylläri, päädyttiin pörräämään lähimaastoon. Päätin siivoilla tarhan siistiksi ennen sateiden tuloa ja homma veikin kaiken ajan ja energian.

Torstaina käytiin Marin, Stakurin, Tvissen ja Tiinan kanssa käpöstelemässä lähiseuduilla 50 minuutin verran.

Perjantaina lähdettiin Sallin ja Tiian kanssa liikkeelle ja  kierreltiin teitä tallin ympäristössä reilun 40 minuutin verran. Sira oli aika säpsynä ja selkeästi olisi kaivannut vähän enemmän liikuntaa. Neiti otti kuumuutta Sallin takana ja pari pientä protestipukkiakin esitettiin.

Lauantaina oli kammottava keli! Tuuli ja oli kosteaa ja jotenkin kylmä ilma kiemurteli takin alle. Kävin taluttelemassa Siran purolle ja takaisin. Tehtiin siinä samalla seuraamisharjoituksia. Pysähdeltiin, peruuteltiin ja hipsuteltiin pikkuaskelia. Sira selkeästi oli tyytyväinen aivojumppaan ja olisi mielellään jatkanut pidempäänkin. Mulla ei kuitenkaan motivaatio riittänyt pidempään itseäni palelluttaa, joten lopetettiin aika lyhyeen. Jätin Siran sisään kolmeksi tunniksi kuivattelemaan ja ajattelin neidin saavan myös levätä hetken sisällä. Illalla heitin loimen selkään ja heitin malttamattoman neidin tarhaan. Ilmeisesti hän on todennut, ettei ole mikään sisähevonen..

Sunnuntaina käytiin kiertämässä omaa metsää Sallin kanssa puolisentuntia. Sira alkoi olla aika kuumana ja hermostui kun jatkuvasti vauhtia pidättelin. Neiti päätti ottaa ja hypätä pystyyn (!). Tästä kuitenkin selvittiin kunnialla, mutta mulla oli kamera kaulassa, joten päätin talutella loppulenkin. Sira oli aika säpsynä, joten taitaa olla seuraavaksi vuorossa maneesijumppa ja energian poisto..

Kevät ja märät tarhat

Peurabongarit liikenteessä

Rohkeita peuroja havaittu

Miten tämän viikon ratsastelut muuten? Hanna taitaa tulla tiistaina. Mites Tuulian ohjelma? Olisi kiva, jos jompikumpi ehtisi keskiviikkona tallille, olen itse silloin illan kiinni. Ensi viikolla voisi miettiä sitä pidemmälle maastoon lähtöä kimpassa.

Mistä kaikki alkoi..

Selailin tänään vanhoja sähköposteja ja muistelin menneitä. Tulin etsineeksi ensimmäisiä viestejä Siran entiseltä omistajalta ja vastaavasti viestejä meiltä hänen suuntaan. Sirahan oli ensimmäiset neljä vuotta ylläpidossa ennen kuin siirtyi mulle ihan omaksi. :) Pidin silloin aktiivisesti yhteyttä entiseen omistajaan ja vielä nykyäänkin välillä viestejä kirjoittelen.

Ensimmäinen viesti Sirasta:

"Kiinnostaisiko 8-v lipizzatamma? Ratsastettu 4 vuotta, kiltti hoitaa, mutta epäluuloinen uusiin asioihin joskus, joskus taas mitään pelkäämätön. Oma kasvatti, historia tiedossa. Talli täynnä ja tamma nyt tarpeeton, kun ajoharjoituksiin ei aikaa. Päivi XXXX, Ypäjä"

Ja kyllähän minua kiinnosti. Seuraava viesti aiheesta tuli kuvien kera.

Sira oikealla ja veljensä Tosca vasemmalla

 "Minulla on näitä joutavia siis kaksi, 7-v ruuna, joka on psyykkeeltään simppelimpi.  Tällä hetkellä se toipuu syksyisen rankan hyppytreenin aiheuttamasta oikean etujalan oireilusta. 4. lepokuukausi alkoi ja jatkuu vielä 2 viikkoa, kunnes vaki ratsastaja saapuu maisemiin.  Sitten näkee kestääkö jalka. Tamma on ollut täysin terve"

Lanapari Sira & Tosca

Niinhän siinä kävi, että lähdin Siraa Ypäjälle katsomaan ja rakastuin ensi silmäyksellä. Totesin jo ennen ratsastusta, että jos mitään ihmeellistä ei tapahdu, on tässä minun hevoseni. Sira tai silloin   vielä Sirkka kiikutti minua ympäri maneesia ja olin täysin varma, ettei omistaja ole Siraa minulle valmis luovuttamaan. Toisin kuitenkin kävi. 

Kolme päivää kokeilusta traileri kurvasi silloisen tallimme pihaan ja sieltä höyrypilven keskeltä saapui oma vaaleanpunainen ponini. Siran entinen omistaja tunsi hevosensa ja oli ymmärrettävästi hyvin huolissaan alkuun meidän turvallisuudestamme. 

"Lueskele Kaimion Tuiren kirjoja Hevosen kanssa ja Hevonen Ensimmäinen oppaani. Niissä on paljon hevosen käyttäytymisestä tietoa ja hyviä neuvoja miten hevosen kanssa pärjäilee turvallisesti."

Kaksi päivää Siran saapumisen jälkeen (11.3.2008) olen kirjoittanut seuraavaa; 

"Oltiin tänään Sirkan kanssa ihan taluttaen lenkillä. Tehtiin reilun tunnin lenkki. Aluksi ei meinattu millään päästä läheisen ladon ohi, mutta kaverin avulla sitten lopulta onnistuttiin. Yritän seurata Kaimion ohjeita, ja olla pakottamatta mihinkään. Pyrin toimimaan niin, että Sirkka olisi mahdollisimman rento kun näitä pelottavia juttuja ohitetaan. N. 15min lenkin jälkeen Sirkka rentoutuikin huomattavasti. Mentiin hetki tietä, jolla kulkee autoja. Kyseinen tie on yleensä vähän liikennöity, mutta tänään oli tietenkin paljon liikennettä.. Vastaan tuli kolme pikkuautoa ja kaksi isompaa. Sirkka ei oikeastaan korvaansa lotkauttanut. Yhdessä vaiheessa tämä turvana oleva kaveri säikähti jotain ja yritti lähteä kotiin juoksemaan. Ehti jo minun ja Sirkan ohi, ennen kuin ystäväni sai pollen aisoihin. Sirkka vain seisoi kiltisti paikoillaan ja ihmetteli, mitä tapahtui.

Sirkka on muutenkin käyttäytynyt todella nätisti. Ainakin maastakäsin se tottelee ohjeita ja asettaa askeleensa omaan tahtiini. Meillä mennyt siis todella hyvin. Sirkka on juonut hyvin. Viime yönä oli 20 litran ämpäri melkein kokonaan tyhjentynyt. Ja tarhassakin tyttö on juonut. Tänään katselin, kun tunki kaverin kanssa samaan sankoon päätään. :) Muutenkin kaikki elintoiminnot tuntuvat normaaleilta.. Hassua miten voi parissa päivässä hevoseen näin kovasti ihastua. En tahdo malttaa pysyä pois tallilta. Aika kuluu tarhan vieressä seisoessa ja Sirkan toimia seuraillessa. :)"

Seuraavan viestin olen lähettänyt jo 12.3.2008

”Olette taineet tuoda minulle väärän hevosen. Tämä täällä on kovin kiltti ja tottelevainen. Vähän pelokas kyllä tyttönen on, mutta todella utelias. 

Kengittäjä kävi eilen. Sirkka seisoi kiltisti paikoillaan, vaikka selvästi vähän jännitti. Tyttö huojui jonkun verran, ja kengittäjä kertoi sen olevan seuraus tytön jännityksestä johtuvasta jäykkyydestä. Pidin Sirkkaa kiiinni itse koko kengityksen ajan, ja mitään ongelmaa ei ollut. Onko Sirkka ollut kiinni koskaan kahdelta puolelta?

Kengityksen jälkeen oli edessä ensimmäinen ratsastus. Masan ratsastaja oli kovin hidas laittamaan kuntoon Masaa, joten harjaus ja muut tapahtuivat aika hitaasti. Sirkka ei oikein olisi halunnut sisällä tallissa olla, vaan pihalle oli kova kiire. Nousin selkään korokkeelta. Sirkka ei oikein tahtonut jaksaa odotella minua mukaan..

Mentiin sama lenkki, kuin edellisinäkin päivinä. Tyttö kyllä väänsi ja käänsi koko ajan ja katseli ympärilleen. Mitenkään kovin hädissään se ei kuitenkaan ollut. Satulan olin kai jättänyt liian löysälle, se ei oikein tahtonut suorassa pysyä (oli molemmat huovat alla)..

Autoista selvittiin ongelmitta ja yksi traktorikin tuli vastaan. Väistettiin sitä viereiselle polulle, eikä Sirkka sitten huomannut edes ohitse menevää vekotinta. Takana oli jotain ihmeellisempää katseltavaa..

Hiittisuoralla päätimme sitten ravailla. Masa edellä ja Sirkka perässä. Tyttö pysyi koko ensimmäisen ravipätkän Masan takana nätisti. Nenä joko Masan hännässä tai lautasissa kiinni. Hiitin läpi meni pieniä vesipuroja, ja niiden yli piti välttämättä hypätä. :) Hassu otus. :)

 Päätimme kokeilla ravata hetken takaisinpäinkin hiittiä. Sirkka halusi ohi, ja annoin sen mennä. Se ravasi nätisti aika reippasta tahtia eteenpäin. Se säikähti jotain, ja otti pienen laukkaspurtin. Se ei kuitenkaan lähtenyt mitenkään holtittomasti ja antoi heti kiinni uudelleen. Siirryimme takaisin Masan taakse ravaamaan, ja tyttö pysyi taas kiltisti aisoissa. Vähän se kyllä kuumui, mutta ei yrittänyt ryöstää tms. Plus hetken kävelyn jälkeen se oli taas rauhoittunut.

Tässä tulee hassuin juttu. Tyttö kulki koko matkan todella kevyillä pidätteillä. Edes silloin, kun Sirkka lähti laukkaamaan, ei minun tarvinnut käyttää kovia pidätteitä ja koko voimiani. Mietin voiko tämä johtua siitä, että tyttönen oli melko rentoutunut koko lenkin ajan. Tyttö ei ollut hermostunut ja jännittänyt lihaksiaan. Olisiko siitä johtunut, että avut menimät helposti perille?

 Lenkin jälkeen, kun Sirkka oli harjattu oli se taas kovin innostuksissaan. Ulos oli välttämättä päästävä. Se on hassu siinä mielessä, että se steppaa karsinassa ja on ihan täpinöissään, mutta heti kun ottaa kiinni ja lähtee taluttamaan, tyttö muuttuu enkeliksi. Tehtiin tarhaan matkalla pysähtymisharjoituksia, ja hyvin tyttö taas kuunteli."

Omistajan ihana vastaus vielä loppuun;

 "Kiitos hyvistä uutisista, stressi alkaa helpottamaan, taidatte sopia hyvin yhteen. Jospa minun toive toteutuisi. T. Päivi"

Dombi ja Sira.
Siran parivaljakkouran alku talvella 2004.

Sira 4-v

10.4.2013 Maneesissa

Harjasin Siran ennen ratsastusta ja karvaa lähti ihan järkyttävästi. Tallissa oli iltaruuan aika, joka sai Siran varsin levottomaksi ja oli mukava päästä rauhassa omaan metsään alkukäynneille tuon häslingin jälkeen.

Maneesiin meno sujui ongelmitta. Talutin Siraa, koska piti saada vielä takkia pois jne. Sira oli todella rauhallinen ja kulki pää rennosti alhaalla. Selkään päästyäni aloittelin käyntivolteilla, jonka jälkeen tein kulmiin voltit ravissa, aika pitkään mentiin näin. Sira ei ollut säikkynä, mutta vänkyränä kyllä. Tämän jälkeen väistettiin hiukan molempiin suuntiin, ihan hyviäkin väistöjä tuli. Sira on hyvin yritteliäs kun jotain keskittymistä vaativaa tehdään. 

Tämän jälkeen laukattiin pääty- ja keskiympyrällä molempiin suuntiin. Kun laukka pyöri hyvin ja Sira taipui, vaihdoin suuntaa tai paikkaa, eli kovin raskaasti ei menty. Lopuksi kerrattiin vielä muutama kierros molempiin suuntiin Sannan edeltävän tunnin harjoitusta, jossa kulmat tehtiin osittaisella etuosankäännöksellä. Tämän jälkeen eteen-alas -loppuravit ja pitkät loppukäynnit maneesia siivoten, yhteensä mentiin lähemmäksi 1,5 tuntia. Siralle tuli kevyttä hikeä, joka kuivui hyvin loppukäyntien aikana. Iltatoimet suoritin tarhassa ja täytyy toivoa, että loimi on hyvin näin valoisallakin.

Tiistai 9.4.2013

Intouduin taas tarhaa siivoamaan. Olin tehnyt itseni kanssa sopimuksen, että siivoan vain kärryllisen, mutta pakko se oli vielä toinenkin ottaa. Tällä hetkellä käyn taistelua aikaa ja lämpenemistä vastaan. Pelkään että tarhan pohja ehtii sulaa ja muuttua mutalilluksi ennen kuin saan tarhan siistiksi. Lilluilun jälkeen ei tarhaa saa siivottua ennen sen kuivumista. Homma on kuitenkin hyvällä mallilla ja kohta alkavat pitkät vapaat!

Harjailin kutisevan ja rapsutuksia vaativan neidon tarhassa ja heitin suitset päähän. Virtaa oli selkeästi, joka näkyi reippaana askeleena eteenpäin. Teemu ja Essu oli myös mukana lenkillä ja Sirasta oli hauskaa, kun Teemu otti yllättäviä pyrähdyksiä juosten ja Sira sai kiriä ravilla/laukalla kiinni. Siraa ei siis edes tarvinnut pyytää leikkimään hippaa, vaan neidille leikki on vanha tuttu.

Kierrettiin kielletty metsä ympäri ja Sira kulki koko matkan temppuilematta rauhassa. Vähän välillä tuntui, että tekisi mieli säpsyillä, mutta kaikki hölmöilyt jätettiin kuitenkin toteuttamatta. Oltiin yhteensä 50 minuuttia lenkillä ja pääasiassa käpösteltiin.

Heitin Sirpulan tarhaan ja annoin kourallisen ruokaa eteen vitamiineineen. Mitta on mennyt rikki, mutta 5 ml on reilu korkillinen. :)