Huh, hiukan kiirettä pitänyt... Lauantaina harjailin Siran ja
lähdimme omaan metsään kävelemään. Sira oli rauhallinen, ei kyttäillyt mitään
sen kummemmin. Tämän jälkeen kävimme katsomassa oman pellon kuntoa, siellä oli
edelleen liikaa lunta sujuvaan kulkemiseen, joten kahlattiin vain kierros
molempiin suuntiin. Tämän jälkeen oli tarkoitus käydä vielä purolla päin
kävelemässä. Menin tielle pellon päädystä, mutta Sira alkoi kenkkuilla heti
tielle päästyämme, kääntyi takaisin ja laukkasi takaisin pellolle. Vein Siran heti takaisin ja päästiinkin tällä
kertaa tietä eteenpäin. Sira oli kuitenkin ihan ”vauhkona” ja yritti
keskimäärin joka askeleella kääntyä takaisin. Kannustin pohkeella eteenpäin, mutta
tästä huolimatta Sira kääntyi ja lähti täyttä laukkaa kohti tallia. Yritin
kaikin voimin pysäyttää, mutta räpiköinnilläni ei ollut mitään vaikutusta Siran
menoon. Matkalla oli yksi jäinenkin kohta, joka ei tammaa myöskään hidastanut. Onneksi
ei ollut vilkkaammin liikennöity tienpätkä. Sain Siran hidastamaan ennen tallin
mutkaa. Palasin takaisin, mutta käännyin jo ennen sitä jäistä kohtaa takaisin,
koska jos Sira olisi tehnyt uudestaan saman tempun, niin tuo liukas pätkä ei
olisi ehkä siinä vauhdissa sujunut enää niin onnekkaasti, kuin ensimmäisellä
kerralla. Tämä temppu jäi siis Siralle 1-0, valitettavasti. Mentiin vielä omaan metsään, jotta saisin tamman
rauhoittumaan. Kyllähän siellä meno hiukan tasaantui, ennen kuin peurat
onnistuivat säikyttämään… Ja taas mentiin, mutta vain lyhyt pätkä.
Jäi hieman
vaivaamaan se ryöstäminen, kun ei tosiaan ollut minulla mitään tehtävissä,
jotta olisin saanut Siran pysähtymään. Sitä huutamista en tosin kokeillut, heh (vrt. Hanna).
Onko hyviä vinkkejä tuohon temppuun? Tuntuu hiukan hurjalta saada tuollaista
kyytiä tiellä, jossa voi olla vastaantulijoita jne.(Tuulia)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti