Kolisevassa maneesissa 18.4.

Eilen oli aika kurja keli, kova tuuli ja satoikin välillä ihan kunnolla. Laittelin Siran valmiiksi tallin käytävällä, irtokarvatilanne oli huomattavasti parantunut sitten viime viikon. Lähdettiin jo ajoissa talutellen omaan metsään alkukäynneille, siellä oli tie paikoitellen aika jäinen, joten ihan hyvä, etten noussut selkään.

Maneesiin päästiin vasta kun muut hevoset lähtivät pois. Sira oli hermona tuulesta ja odottelusta, ja olisi mielellään ampaissut muiden perään, mutta käveli kuitenkin kiltisti sisälle pienen pyörimisen jälkeen. Maneesi piti melkoista kolinaa ja kohinaa tuulen ja sateen takia ja Sira oli todella säikkynä. Käveltiin maneesia ympäri lähemmäs 25 minuuttia ja yritin saada ponia hieman rauhoittumaan. Jokainen kolaus kuitenkin aloitti Siran kauhistelun alusta, joten nousin selkään ja alettiin töihin. Välittömästi Sira lakkasi sätkimästä metelin takia, vähän korvat pyörivät kun ääniä kuului, tai vauhti kiihtyi kun sade kiihtyi, mutta todella hyvin pysyi tamma hallinnassa selästäkäsin, kunhan tekemistä riitti. 

Oltiin koko ”selässäoloaika” maneesin turvallisessa päädyssä kaiken varalta. Tein paljon väistöjä, siirtymisiä, voltteja ja kahdeksikkoa, juttuja, joissa Sira joutui miettimään. Yhdessä laukannostossa tuli pientä pukkia, mutta muuten kaikki meni yllättävän hyvin verrattuna siihen, miltä alussa näytti. Maneesin metakka vain paheni loppua kohti, mutta Sira oli edelleen oikein kiltisti. Ei ehkä täydellistä keskittymistä saatu koko aikana, mutta riittävästi niin, ettei mennyt säpsyilyksi tai ryntäilyksi. Hieman uudella tavalla Siralla tuntui olevan etuosa kevyenä, välillä keskittymisen herpaantuessa tuli sellasia kummallisia askeleita, vähän kuin se jättäisi jommalla kummalla etusella askeleen väliin ja pomppisi menemään "ylikorkeana", ehkä tämä oli yhdistelmä ylimääräistä virtaa ja jännittäviä olosuhteita. Lopuksi mentiin pitkät ravit ja pitkät loppukäynnit. Sira hikosi, mutta ei kovin paljon. Loppukäynnit ja maneesin siivoilu kuivatti karvan nopeasti. Tällä kertaa Sira lähti maneesista mielellään. Ulkona pilkkopimeässä vaihtuivat osat, Sira lönkytteli tallille tyytyväisenä ja minua pelotti.

Sira söi iltapalan tallin käytävällä ja minä harjailin ponin läpi ja varmistin, että karva on jo kuivunut ja laitoin sadeloimen selkään. Jalatkin puhdistuivat maneesissa, tosin se ei ollut kovin pitkä ilo. Sira lähti kelistä huolimatta innosta puhkuen yöksi ulos, en kyllä tajua sitä :)