25.4. maneesissa

Päätin hyvän kelin kunniaksi avata fillarikauden kun laina-autoakaan ei parkkiksella näkynyt. Suunnitelmissa oli myös löytää lyhin mutta myös hyväkuntoisin reitti tallille (kuvittelin jotenkin, että Pitkäkosken lähellä olisi hiihtoladuilla vielä lunta/jäätä). No, en löytänyt. Sen sijaan harhailin siellä täällä ja sain matkaan kulutettua rutkasti aikaa, ja löysin samalla varmaan sen Etelä-Suomen viimeisen jäisen tienpätkän jostain metsän keskeltä. Ehdin kuitenkin aika hyvin harjailla Siran, irtokarvaa olisi kyllä riittänyt jynssättäväksi vielä rutkasti enemmänkin, ainakin kyljistä ja mahan alta.

Lähdimme metsään alkukäynnille. Metsätie oli märkä ja mutainen, eikä yhtään Siran mieleen. Maneesissa ei ollutkaan ketään ennen meitä, en nähnyt ketään kyllä ulkokentälläkään, tai sitten olivat ehtineet jo lähteä. Kävelytin Siraa vielä tovin, koska metsässä ei viitsinyt enempäänsä rämpiä. Alkuverryttelyksi menin käyntivoltteja ja tämän jälkeen aika pitkään ravissa taivutteluja. Sira vänkäsi jokaisessa pelottavassa kohdassa, joita oli tällä kertaa hieman enemmän, eli metsän puoleinen pikkuikkuna (jota se ei ole vähään aikaan katsellut) ja sitten se toinen pieni ikkuna nurkassa lähellä maneesin isoa päätyovea. Eli vänkäämistä riitti. Alkuverkkojen jälkeen väistettiin hieman pitkillä sivuilla. Käynnissä meni erittäin hyvin ja Sira väisti innokkaasti. Ravissa sitten vähän vähemmän hyvin, eli meni hiukan läpijuoksuksi ja väistö oli hyvin loivaa, mutta mentiin sen verran, että saatiin joitakin pätkiä onnistumaan. Tämän jälkeen laukattiin pääty-ympyrällä. Menin ensin oikeaan kierrokseen. Heti laukannoston jälkeen Sira muuttui umpitönköksi, ja laukkasi lapa edellä, en saanut sitä taipumaan yhtään. Laukattiin muutamia kierroksia ja yritin saada laukan ainakin pyörimään hyvin, koska taipuminen ym. tuntui tällä kertaa aika toivottomalta. Vasempaan kierrokseen tuli joka nostossa jonkun sortin pukki tai loikka. Komensin jo ensimmäisellä pukilla vähän enemmän, kun ajattelin, että josko se jäisi siihen, mutta ei :) Liekö Sira ollut kovin innoissaan kevyiden päivien jäljiltä. ”Pukkinostojen” jälkeen laukattiin aina hetki, jonka jälkeen tein uuden noston niin monta kertaa, että tuli hyvä ja rauhallinen siirtyminen ja tästä sitten vuolaat kehut ponille. Tähän suuntaan laukka oli hyvä, Sira oli taipuisa ja myötäsi.

Loppuravit menin kierrellen maneesia ympäriinsä ja annoin Siran ravata ihan kunnolla reippaasti laukkaharjoitusten jäljiltä. Päätin, että annan ponin rentoilla niin kauan, että alkaa itse hidastaa. Aika pitkään mentiin näin, ennen kuin Sira ilmoitteli, että on loppukäyntien paikka. Käveltiin vielä sen aikaa, että pieni hiki kuivui, jonka jälkeen mentiin maneesista suoraan tarhaan iltatoimille.

Ei ole kyllä mitään erityistä kehitystä meillä tapahtunut viime aikoina. Sira vänkää aina maneesissa laitoja saman verran, ponin rentoutumiseen ja kulkemiseen paremmin menee aina yhtä kauan aikaa ratsastuskerrasta jne. Toivottavasti saadaan Sannalta ensi viikolla (?) lisää vinkkejä ja uusia sopivia harjoituksia. (T)