8.4. Metsäilyä ja vaikean paikan testaamista

Harjailin ja laittelin Siran valmiiksi tallissa, koska ulkona oli yllättävän kylmä. Sira oli lumisateen takia aika märkä, joten mitään suuroperaatiota irtokarvojen suhteen en tehnyt. Patti jalassa oli huomaamaton, mutta olemassa.

Tänään oli tavoitteena päästä vaikea paikka ohi kunnialla, ilman viimekertaisen kaltaisia temppuja, sekä rauhallisesti kuljeskella metsässä ja palautella Siraa pienen lomailun jäljiltä. Sira vaikutti hyvin energiseltä, omassa metsässä se oli jopa hermostuneen oloinen ja tuntui kyttäilevän taaksepäin, aivan kuin joku olisi tullut perässä. Ilmeisesti tammalle oli kertynyt hieman ylimääräistä energiaa.

Ensimmäisen metsälenkin jälkeen suuntasimme vaikealle paikalle tielle. Keräilin ohjat tuntumalle jo oman metsän puolella, koska Sira yleensä alkaa jo ohjien lyhentämisestä intoutua, että seuraavaksi tehdään jotain jännää. Niinhän sen intoutuikin, mutta huomasi pian, että käynnissä rauhassa jatketaan. Tiellä Sira eteni reippaasti, ei yhtään kuin yleensä, eli että huojuu puolelta toiselle yrittäen kääntyä takaisin päin joka askeleella eri puolelta. Vähän väistin vaikeammassa paikassa takapuolta pellon suuntaan, ei se sinne juurikaan väistynyt, mutta ainakin sai Siran vähän ihmettelemään, että mitä mä touhuan siellä selässä. Yksi vähän voimakkaampi kääntymisyritys tuli mäen jälkeen, mutta siinäpä se. Käännyttiin talon pihalla sellaisessa kohdassa, jossa Sira ei itse yrittänyt sitä tehdä. Takaisin tultiin aika vauhdikasta käyntiä. Oman pellon kohta meni myös sujuvasti, tosin vastaan tulevat hevoset kiinnittivät Siran huomion pois.  Emme käyneet pätkää toista kertaa ratsain, koska se meni niin hyvin. Mietin, että auttaakohan Siran pelleilyyn jo se, että ohjat ovat tuntumalla, koska niin paljon helpommin se sen pätkän nyt meni, mitä normaalisti. Ennen olen mennyt siitä aika löysin ohjin.

Tämän jälkeen mentiin vielä omaan metsään, jossa Sira kovasti halusi ravailla. Siellä sitten risuja väistellen hölkkäiltiin menemään. Edelleen Sira oli varsin hermostuneen oloinen. Päätin vielä käydä maastakäsin talolla, josko Siran mielen saisi hieman tasaantumaan ja vielä energiaa käytettyä. Mennessä Siraa  vähän hirvitti puron toisella puolella rälläävä traktori, mutta muuten se kulki oikein nätisti näinkin.

Tallissa ”oioin” (!!) karvat ja annoin ruuan vitamiineineen, wou, muistin. Laitoin sadeloimen selkään, ja Sira lähti viettämään yötään taas ulos. Laittelin vedet ja YRITIN harjata huopaa ja satulavyötä hieman puhtaammaksi, mutta eihän ne karvat juuri mihinkään niistä tunnu lähtevän. Nyt olisi siellä energinen esilämmitelty poni jollekin huomiseksi :) (Tuulia)