Olin varannut ihan reilusti aikaa ja harjailin ajatuksella ponin läpi, sekä koetin putsailla pahimpia karvoja satulahuovasta.. Vasempaan etuseen oli kiilautunut säteen viereen kivi, irtosi kuitenkin ilman suurempaa voimankäyttöä ja kavio + säde oli molemmat kunnossa, joten oli saattanut jäädä ihan matkalla tarhasta talliin. Etusen patti on ja pysyy, molemmissa takasissa oli vähän pehmeää nestekertymää (olisiko tullut vuolun jäljiltä tai kosteassa tarhassa seisomisesta). No, eipä nuo ole mitään hälyttävää ja osa suli liikutuksen aikana, joten eiköhän ne huomiseen mennessä ole kuivahtanut kokonaan pois.
Tolkinkylän maneesi ja ulkokenttä oli molemmat käytössä, joten lähdettiin katsomaan oliko Airan kentällä vapaata. Purossa alkaa hiljalleen virtaus rauhoittumaan ja pystyttiin jo huoletta kahlaamaan läpi. Sira vaikutti uteliaalta ja reippaalta, mutta ilman mitään häsläämistä ja epäröintejä. Tuli muisteltua ensimmäisiä maastoiluja Siran kanssa pari kuukautta sitten - eihän meillä ole oikeastaan varsinaisia ongelmia ollut, mutta oli Sira silti huomattavasti epäluuloisempi ja tavallaan jokaisen tilaisuuden kohdalla kyseli onko ihan pakko.. Nyt neiti tepsuttelee virtaavaan ojaan edes hidastamatta tahtia ja pellon kohdalla, missä pari kertaa tuli pysähdys ei tarvitse enää edes miettiä. Niin ja Sira sai matkalla ihailijoitakin, reissuilla vastaantulleet ihmiset on onneksi suhtautunut aina tosi positiivisesti :)
Mulla on ollut melkein kuukausi tuosta edellisestä "oikeasta" ratsastuskerrasta, joten ratsastelin tuttuja, helppoja harjoituksia: vähän siirtymisiä, taivuttelua, kokoamista käynnissä, avotyyppisiä väistöjä. Tuulia oli tehnyt kaikki työt eilen, joten pääsin helpolla - Sira oli alusta lähtien kuulolla ja sain pohkeet ratsastettua läpi ihan parin verkkaravikierroksen aikana. Ei merkkiäkään mistään vinouksista enää. Odotin, että ulkokentällä ulkopuolisia häiriötekijöitä olisi ollut enemmän kun maneesissa (lenkkeilijöitä meni ohi vähän väliä ja kentällä esteiden välistä puikkelehtiessä meille seuraa piti äänekäs fasaanikukko..), mutta päinvastoin, Sira tuntui jopa rennommalta kun yleensä ja keskittyi hienosti. Välillä alla oli jopa vähän turhankin löysä poni, harvemmin on tarvinnut Siran kanssa ratsastaa eteen, yleensä lähinnä rauhoitellaan sitä tahtia.. Koetin pitää homman Siralle mielenkiintoisena, vaihtelin jatkuvasti suuntaa ja heti, kun sain kaksi hyvinonnistunutta peräkkäistä suoritusta annoin joko hetkeksi pitkää ohjaa tai vaihdoin kiitosten kanssa suoraan seuraavaan tehtävään. Pysyteltiin käynnissä ja ravissa ja yritin työstää niitä samalla tasaisemmiksi: käynnissä Sira kulkee jo lähes koko ajan siistissä peräänannossa ja siirtymissä ja pysähdyksissä muoto säilyy (tai siis *köh*, säilyy juu kunhan vaan jaksaisin ylläpitää ryhdin vatsalihaksilla, vaan kun olen laiska ja meinaan vähän väliä velttoilla vähän liikaa satulassa. Ja oman laiskottelun huomaa valitettavasti ihan välittömästi Sirassa.. Toisaalta toisinkin päin, kun keskityn ja pidän istuntani kasassa, niin Sira kasvaa ja lyhenee - vieläpä kerta kerralta aina vaan kompaktimmaksi paketiksi ja kevyemmäksi avuille), mutta kun ravataan pidempää suoraa pätkää ilman mitään varsinaista "tehtävää", niin neidillä alkaa mielenkiinto herpaantumaan. Mietinkin, että voisin sunnuntaina harjoitella suoria teitä vaikka puomien avulla, saisin ehkä pidettyä ponin huomion paremmin tehtävässä..
Kentälle mennessä kuljettiin muuten mennen tullen polun kautta ja keskellä aukeaa olleessa ojassa oli jonkin verran vettä pohjalla - Siran mielestä ihan liikaa ja neiti päätti olla Vakavasti Otettava Estehevonen ja esitellä hyppykapasiteettiaan oikein kunnolla. Helkkari, olen kuitenkin melko paljon hypännyt, mutta silti oli vaikea uskoa, miten älytön ponnu Siralta irtoaa. Ja takasintullessa vaikka osasin jo varautua paremmin siihen, mitä oli odotettavissa, niin silti se yllätti ja tuntui, että jäin suuhun kiinni loppuvaiheessa koska se hyppy ei yksinkertaisesti voi olla niin pitkä. Tämä ei siis missään määrin Siraa aliarvioiden, vaan en olisi odottanut tuollaista loikkaa miltään hevoselta.
Ehkä stressaan välillä liikaakin, mutta kun kyseessä ei ole oma hevonen tavallaan "tunne" kuitenkaan vielä kunnolla, tai tiedä teidän muiden tapoja ja tyylejä, niin mietin välillä jos vaadin liikaa Siralta. Toisaalta en halua pitää vaatimustasoa liian helppona kummallekaan, mutta liikaa vaatimallakin saa lähinnä haittaa aikaiseksi. Sira vaikutti tänään tyytyväiseltä ja rennolta, mutta tosiaan pelattiin varman päälle, eli ihan näin helpolla en päästä sunnuntaina ;) Neiti kyllä taitaa protestoida aika selvästi jos jokin asia ei miellytä, joten ehkä siitä ei tarvitse huolia, turhan nöyräksi Siraa ei voi väittää (mikä ei ole välttämättä ollenkaan huono asia, hyvä vaan kun tulee palautetta omista virheistä välittömästi).. Tiedän, että mulla on omat ongelmani ja virheeni ratsastuksessa, enkä tietenkään halua niiden takia olla epäreilu hevosta kohtaan. Lisäksi en halua toimia eri tavalla kun te, jotta homma pysyisi Siran kannalta johdonmukaisena. Eääh, on tämä ratsastus vaan hankala laji ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti