Mistä kaikki alkoi..

Selailin tänään vanhoja sähköposteja ja muistelin menneitä. Tulin etsineeksi ensimmäisiä viestejä Siran entiseltä omistajalta ja vastaavasti viestejä meiltä hänen suuntaan. Sirahan oli ensimmäiset neljä vuotta ylläpidossa ennen kuin siirtyi mulle ihan omaksi. :) Pidin silloin aktiivisesti yhteyttä entiseen omistajaan ja vielä nykyäänkin välillä viestejä kirjoittelen.

Ensimmäinen viesti Sirasta:

"Kiinnostaisiko 8-v lipizzatamma? Ratsastettu 4 vuotta, kiltti hoitaa, mutta epäluuloinen uusiin asioihin joskus, joskus taas mitään pelkäämätön. Oma kasvatti, historia tiedossa. Talli täynnä ja tamma nyt tarpeeton, kun ajoharjoituksiin ei aikaa. Päivi XXXX, Ypäjä"

Ja kyllähän minua kiinnosti. Seuraava viesti aiheesta tuli kuvien kera.

Sira oikealla ja veljensä Tosca vasemmalla

 "Minulla on näitä joutavia siis kaksi, 7-v ruuna, joka on psyykkeeltään simppelimpi.  Tällä hetkellä se toipuu syksyisen rankan hyppytreenin aiheuttamasta oikean etujalan oireilusta. 4. lepokuukausi alkoi ja jatkuu vielä 2 viikkoa, kunnes vaki ratsastaja saapuu maisemiin.  Sitten näkee kestääkö jalka. Tamma on ollut täysin terve"

Lanapari Sira & Tosca

Niinhän siinä kävi, että lähdin Siraa Ypäjälle katsomaan ja rakastuin ensi silmäyksellä. Totesin jo ennen ratsastusta, että jos mitään ihmeellistä ei tapahdu, on tässä minun hevoseni. Sira tai silloin   vielä Sirkka kiikutti minua ympäri maneesia ja olin täysin varma, ettei omistaja ole Siraa minulle valmis luovuttamaan. Toisin kuitenkin kävi. 

Kolme päivää kokeilusta traileri kurvasi silloisen tallimme pihaan ja sieltä höyrypilven keskeltä saapui oma vaaleanpunainen ponini. Siran entinen omistaja tunsi hevosensa ja oli ymmärrettävästi hyvin huolissaan alkuun meidän turvallisuudestamme. 

"Lueskele Kaimion Tuiren kirjoja Hevosen kanssa ja Hevonen Ensimmäinen oppaani. Niissä on paljon hevosen käyttäytymisestä tietoa ja hyviä neuvoja miten hevosen kanssa pärjäilee turvallisesti."

Kaksi päivää Siran saapumisen jälkeen (11.3.2008) olen kirjoittanut seuraavaa; 

"Oltiin tänään Sirkan kanssa ihan taluttaen lenkillä. Tehtiin reilun tunnin lenkki. Aluksi ei meinattu millään päästä läheisen ladon ohi, mutta kaverin avulla sitten lopulta onnistuttiin. Yritän seurata Kaimion ohjeita, ja olla pakottamatta mihinkään. Pyrin toimimaan niin, että Sirkka olisi mahdollisimman rento kun näitä pelottavia juttuja ohitetaan. N. 15min lenkin jälkeen Sirkka rentoutuikin huomattavasti. Mentiin hetki tietä, jolla kulkee autoja. Kyseinen tie on yleensä vähän liikennöity, mutta tänään oli tietenkin paljon liikennettä.. Vastaan tuli kolme pikkuautoa ja kaksi isompaa. Sirkka ei oikeastaan korvaansa lotkauttanut. Yhdessä vaiheessa tämä turvana oleva kaveri säikähti jotain ja yritti lähteä kotiin juoksemaan. Ehti jo minun ja Sirkan ohi, ennen kuin ystäväni sai pollen aisoihin. Sirkka vain seisoi kiltisti paikoillaan ja ihmetteli, mitä tapahtui.

Sirkka on muutenkin käyttäytynyt todella nätisti. Ainakin maastakäsin se tottelee ohjeita ja asettaa askeleensa omaan tahtiini. Meillä mennyt siis todella hyvin. Sirkka on juonut hyvin. Viime yönä oli 20 litran ämpäri melkein kokonaan tyhjentynyt. Ja tarhassakin tyttö on juonut. Tänään katselin, kun tunki kaverin kanssa samaan sankoon päätään. :) Muutenkin kaikki elintoiminnot tuntuvat normaaleilta.. Hassua miten voi parissa päivässä hevoseen näin kovasti ihastua. En tahdo malttaa pysyä pois tallilta. Aika kuluu tarhan vieressä seisoessa ja Sirkan toimia seuraillessa. :)"

Seuraavan viestin olen lähettänyt jo 12.3.2008

”Olette taineet tuoda minulle väärän hevosen. Tämä täällä on kovin kiltti ja tottelevainen. Vähän pelokas kyllä tyttönen on, mutta todella utelias. 

Kengittäjä kävi eilen. Sirkka seisoi kiltisti paikoillaan, vaikka selvästi vähän jännitti. Tyttö huojui jonkun verran, ja kengittäjä kertoi sen olevan seuraus tytön jännityksestä johtuvasta jäykkyydestä. Pidin Sirkkaa kiiinni itse koko kengityksen ajan, ja mitään ongelmaa ei ollut. Onko Sirkka ollut kiinni koskaan kahdelta puolelta?

Kengityksen jälkeen oli edessä ensimmäinen ratsastus. Masan ratsastaja oli kovin hidas laittamaan kuntoon Masaa, joten harjaus ja muut tapahtuivat aika hitaasti. Sirkka ei oikein olisi halunnut sisällä tallissa olla, vaan pihalle oli kova kiire. Nousin selkään korokkeelta. Sirkka ei oikein tahtonut jaksaa odotella minua mukaan..

Mentiin sama lenkki, kuin edellisinäkin päivinä. Tyttö kyllä väänsi ja käänsi koko ajan ja katseli ympärilleen. Mitenkään kovin hädissään se ei kuitenkaan ollut. Satulan olin kai jättänyt liian löysälle, se ei oikein tahtonut suorassa pysyä (oli molemmat huovat alla)..

Autoista selvittiin ongelmitta ja yksi traktorikin tuli vastaan. Väistettiin sitä viereiselle polulle, eikä Sirkka sitten huomannut edes ohitse menevää vekotinta. Takana oli jotain ihmeellisempää katseltavaa..

Hiittisuoralla päätimme sitten ravailla. Masa edellä ja Sirkka perässä. Tyttö pysyi koko ensimmäisen ravipätkän Masan takana nätisti. Nenä joko Masan hännässä tai lautasissa kiinni. Hiitin läpi meni pieniä vesipuroja, ja niiden yli piti välttämättä hypätä. :) Hassu otus. :)

 Päätimme kokeilla ravata hetken takaisinpäinkin hiittiä. Sirkka halusi ohi, ja annoin sen mennä. Se ravasi nätisti aika reippasta tahtia eteenpäin. Se säikähti jotain, ja otti pienen laukkaspurtin. Se ei kuitenkaan lähtenyt mitenkään holtittomasti ja antoi heti kiinni uudelleen. Siirryimme takaisin Masan taakse ravaamaan, ja tyttö pysyi taas kiltisti aisoissa. Vähän se kyllä kuumui, mutta ei yrittänyt ryöstää tms. Plus hetken kävelyn jälkeen se oli taas rauhoittunut.

Tässä tulee hassuin juttu. Tyttö kulki koko matkan todella kevyillä pidätteillä. Edes silloin, kun Sirkka lähti laukkaamaan, ei minun tarvinnut käyttää kovia pidätteitä ja koko voimiani. Mietin voiko tämä johtua siitä, että tyttönen oli melko rentoutunut koko lenkin ajan. Tyttö ei ollut hermostunut ja jännittänyt lihaksiaan. Olisiko siitä johtunut, että avut menimät helposti perille?

 Lenkin jälkeen, kun Sirkka oli harjattu oli se taas kovin innostuksissaan. Ulos oli välttämättä päästävä. Se on hassu siinä mielessä, että se steppaa karsinassa ja on ihan täpinöissään, mutta heti kun ottaa kiinni ja lähtee taluttamaan, tyttö muuttuu enkeliksi. Tehtiin tarhaan matkalla pysähtymisharjoituksia, ja hyvin tyttö taas kuunteli."

Omistajan ihana vastaus vielä loppuun;

 "Kiitos hyvistä uutisista, stressi alkaa helpottamaan, taidatte sopia hyvin yhteen. Jospa minun toive toteutuisi. T. Päivi"

Dombi ja Sira.
Siran parivaljakkouran alku talvella 2004.

Sira 4-v