Maastossa sunnuntaina 30.3.

Lähdettiin Siran kanssa käymään maastossa uudelleen, kun lauantaina oli reissussa ollut turhankin paljon actionia. Asianmukaisella varustuksella tällä kertaa, eli virittelin satulankin selkään kunhan olin saanut kura/karvapallon harjattua jotakuinkin hevosen näköiseksi..

Siraa taisi lähtiessä jänskättää jonkin verran, mutta pihasta poistumisessa tai muussakaan ei ollut mitään erityistä muuten, mitä nyt häntä tuntui nousevan aika tiheään tahtiin. Ison tien ylitykselle asti Sira oli vähän pinkeän oloinen, mutta kun päästiin Lemmenlaakson puolelle, niin pikku hiljaa askel alkoi pidentymään ja rentoutumaan normaaliksi. Lähdettiin kiertämään maneesin lenkkiä vastapäivään. Tiet oli nyt kuivunut viime päivien aikana aika koviksi, mutta reunoja myöten arvailin ravata. Maneesin suoralla oli tie pehmeämpi ja paikalla muutkin käyneet hevosilla, sen verran kavionjälkiä oli näkösällä - mentiin rauhallisemmin n. puoliväliin suoraa ja katselin vähän, ettei routarikkoja näy ennen kun arvasin nostaa laukan ja laukkailla loppusuoran. Sira oli yllättävän lunki, hätäili vähän laukkaan lähtiessä, mutta muuten mentiin rentoa, isoa laukkaa ne muutamat sata metriä, mitä pätkää oli jäljellä ennen mäen päälle nousemista.

Hiekkakuopan puolella ravailtiin taas tien reunoja pitkin ja lopulta poikettiin poluille ja suunnattiin kuopan reunustoja pitkin parkkipaikalle saakka. Ajattelin käydä uhmaamassa kohtaloa ja kokeilla ottaa mäkilaukat kertaalleen kun rinteet oli täysin hiekalla. Sira tiesi mistä oli kyse ja pörhisteli vähän pohjalla, mutta malttoi kuitenkin odottaa lähtölupaa. Ei tosiaan tultu kun kertaalleen kun Sira tuli niin älyttömän hyvin nousun, hyvin tuntui kuinka paljon voimaa siellä takapäässä oikein onkaan. Ja hei, selvittiin ilman ainuttakaan pukkia kun "tasanteella" Siran alkaessa tuntua siltä, että kohta nousee heitin vaan lisää ohjaa ja pyysin ottamaan vielä ne viimeisetkin askeleet vauhdilla eteenpäin eikä ylöspäin :)

Loppumatkasta hölköteltiin vielä pitkällä ohjalla sen verran mitä laidassa pystyi menemään ennen kun tie alkoi kuulostaa turhan kovalta kavioiden alla. Hyppäsin tien ylityksen jälkeen alas ja asvalttipätkä kotiin tultiin talutellen ja hengitystä tasoitellen. Pieni hiki oli noussut pintaan Siralla, mutta taisi lämpimällä kelillä olla osansa asiassa. Lenkin jälkeen viltin alla oli kuitenkin ihan rennon oloinen poni odottelemassa ruokia ja pihattoonpääsyä. Joku tunti ja vartti oltiin taasen reissussa, ens kerralla vois käydä pidemmänkin lenkin vaihteeksi jos vaan aikataulullisesti saisi sopimaan.
(pitänee vielä laittaa puumerkkinsä tänne, eli ratsailla taas hanna)

Ens viikko

? T, Jenna

Ihanaa kevätpäivää ja hurjaa kyytiä la 29.3.

Ratsastin siis molemmat, Tessan ja Siran, kun Jenna oli koko päivän töissä. Teemu haki ja vei Kyrölään, niin pääsin kivasti tallille. Oli ihana aurinkoinen päivä, ja yksi kolmesta nautti siitä erityisen paljon :)

Annoin päiväheinät, ja samalla harjailin ja laitoin tessan kuntoon. Lähdin Tessalla siis ekana vetäsemään m,etsän kautta hiekkakuopille, sieltä polku ympäri ja maneesin kautta kotiin. Oltiin n. tunti ja vartti kävelyllä. Ravailtiin välillä, mutta ei paljoo, koska Tessa oli perus-laiskalla päällä. Mutta oli ihana meille molemmille vaan köpötellä auringossa, hyvällä tuulella oltiin molemmat. Taivuttelin kuitenkin matkalla aika paljon, että vertyy toinen, ja siitä Tessa taas nautti perinteisesti. Tessalla oli jopa hiki satulan alla kun tultiin kotiin. 

Latoin Tessan tarhaan ja annoin sille vähän heinää, hän sai ennen lähtöä vähemmän kuin muut. Sitten harjailin Siran kuntoon, joka oli melko ruskea toiselta puolelta :) Ei onneksi märkä! Ja siitähän se reissu sitten vasta alkoikin! Ei ihan mielellään Sira pihasta lähtenyt, mutta lähdetiin kuitenkin. Koko asfalttipätkä mentiin kylkimyyryä ja vastahakoisesti. Ajattelin siinä, että hiekkatiellä helpottaa. Mutta hiekkatiellä paheni. Moottorisaha sekoitti pään ekassa keltasessa talossa. Lenkkeilijöitä koirien kanssa ja paljon autoja. Sira oli ihan sekasin! Lopulta se veti stopin keskelle tietä, ja auto oli tulossa, eikä Sira hievahdakkaan. Oli pakko tulla alas. Ja ison taistelun jälkeen sain hänet tien viereen että auto pääsee ohi. Sitten näkymä oli jonkin aikaan tämä:

Punaisen talon pihalla duunailtiin jotain, ja se kauhistutti Siraa myös. Nyt tyttö oli jo ihan kauhusta kankeena, emmekä kumpikaan ymmärtäneet toisiamme. Päästin metsäpolun kohdalle, siinä hyppäsin selkään, ja mentiin metsään, sinne Sira meni ihan mieluusti. Päästiin hiekkakuopille ihan kivasti. Koitin lähteä samaa reitti kun Tessan kanssa, mutta stoppi tuli kun päästiin siihen hiekkakuoppia kiertävän polun alkuun. Sira kuuli metsässä jotain, ja ei suostunut etenemään. Pari kertaa pyörähettiin, ja koitin väkisin jatkaa, kunnes tajusin, että se on niin paniikissa mun kanssa, että pakko luovuttaa, käännytään takasin vaan. Hän huijentui, ja kiihdytti, ja veti miljoona pukkia ja capriolee. Pitkään pysyin mukana, mutta lopulta luovutin ja tulin alas mutalammikkoon peppu edellä. Eikun ylös, ja taluttamaan litimärkänä kauhistunutta tyttöä tielle, että mennäänpä kotiin. Isolla kivellä hyppäsin takasin selkään ja jatkettiin matkaa suoraan hiekkatietä kotiin. Matkalla saatiin yhdet capriolet vielä, kun iso rymisevä punainen pakettiauto ei suotunut jarruttamaan kohdalla. Näytin spontaanisti keskisormea! Asfalttitien sillalla tulin taas alas, koska rekka tuli täysiä vastaan, eikä myöskään jarruttanut yhtään, enkä uskaltanut ottaa riskiä. 

Päästiin kotiin. Syötin hepat ja kannoin vedet. Kaikki hyvin lopulta. ;)

- Venla

Perjantaina 28.3 Siran ja Tessan kanssa jumppaamassa

Sisäinen koulutuupparini heräsi ja innostuin ratsastamaan sekä Siralla että Tessalla pientä jumppaa naapurin kentällä. Sira oli mun tullessa selvästi enemmän sitä mieltä, että hän lähtee ensin, joten siinä järjestyksessä sitten mentiin, ensin Sira ja sitten Tessa. Blondiponilla on aika ankara karvanlähtö, joten irtokarvan raastamisen vuoksi varustautumiseen piti käyttää hieman normaalia enemmän aikaa. Ja rasti seinään, jaksoin taas laittaa satulankin..

Otin Siran kanssa tavoitteeksi saada takaosan toimimaan ja molemmat pohkeet ratsastettua läpi. Lähdettiin tekemään alkuravit ihan pitkällä ohjalla ja keskityin vaan ratsastamaan vähän turhankin kovassa temmossa koko ajan, että sain tarpeeksi liikettä irti. Varsinaiset hommat aloitettiin ravailemalla isolla kahdeksikolla. Oikea oli alusta lähtien suht hyvä (lukuunottamatta pelottavaa tien puoleista päätyä, jonka kanssa jouduttiin tekemään hetki hommia, ennen kun sinne voitiin mennä - ekat protestipukit ja lähdöt porttia kohti tais tulla tästä..), vasemmalle taas ei mitään vastausta, kaaduttiin vaan pohjetta vasten. Kokeilin irrotella Siraa vielä vähän käyntiväistöillä ja jonkinnäköiset väistöt saatiin aikaiseksi niin, että pystyttiin jatkamaan ensisijaisen aikomukseni toteuttamista, eli siirtymien ratsastamista. Jatkettiin siis siitä, mitä Jenna Siran kanssa eilen aloitteli :) Ensin nopeat käynti-ravisiisrtymät, taas tarkoituksena saada takajalat tekemään hommia, sitten vaihdettiin käynti-pysähdys ja kunhan pysähdykset oli rauhallisia ja poni niidenkin aikana kuulolla, niin tehtiin vielä ravi-pysähdys-raviversiona.

Jossain vaiheessa tein pientä muutosta omaan ratsastustyyliini - olen ratsastanut Siraa pohje koko ajan aika kiinni (turvallisuussyistä..), mutta nyt tuli testattua, saisinko nopeampaa ja tavallaan vähemmällä vaivalla reaktiota, jos ratsastaisinkin pohje vähän irti ja käyttäisin sitä sen perinteisemmän ei-nyt-ihan-joka-askeleella-mutta-ei-paljon-muutakaan -tyylin sijaan pohjeapuja lähinnä pakkotilanteissa. Toimi yllättävän hyvin kunhan löysin oman istunnan ja tasapainon uudelleen kuntoon, joten ens kerralla taidan koettaa samaa heti alusta lähtien.

45 minsan jälkeen Sira alkoi olla oikeasti kuulolla kaikille avuille (ja protestipukkien esiintymistaajuus oli romahtanut, joten voitaneen puhua jonkinasteisesta rentoutumisesta..) ja siirryttiin ravailemaan pitkällä ohjalla eteen-alasvenyttelyt. Meni siinäkin toki aikansa, kun tässä tien puoleiseen päätyyn oli taas pesiytynyt mörkö ja kummasti peräpää nousi sinne suunnalle mennessä. Ehkä Sira oli vaan otettu meidän yleisöstä ja halusi esitellä räjähtävää lennokkuuttaan..?

Ei otettu tällä kertaa laukkoja ollenkaan edes alkulämmittelyissä, mutta siitä huolimatta sain Siran sen tuntuiseksi, että ainakin osa energioista tuli purettua. Hassua, vaikka ei varsinaisesti mitään isompaa tai vaikeampaa tehtykään. Pieni hiki saatiin pintaan ja taluttelin loppukäynnit kotitiellä edestakaisin, siinä ehti jo kuivumaankin osa, osa taas kuivui kumisualla pyörittelemällä. Sira siis takaisin tarhaan, heinää eteen ja mutakuorrutuksen kerännyt Tessa käsittelyyn.

Tessalla en ole oikeastaan koskaan ratsastanut niin, että olisin ollut itse selässä lämppäilyistä lähtien, lähinnä olen hypännyt loppuvaiheissa pariksi kierrokseksi selkään. Lähdettiin puhtaalta pöydältä kokeilemaan ja pitkien käyntien jälkeen aloitin samaan tapaan, eli isoa ravia vaan loivilla kaariurilla, ohjat pitkänä. Mamma oli paljon vastaanottavaisempi, mutta selkeästi jäykempi kun Sira, eli aika monta kierrosta piti jolkotella, ennen kun Tessa alkoi kantamaan itseään tai taipumaan pohkeen ympärille. Kaariuralla kaaduttiin lapa edellä ulos, vasemmalle pahemmin ja mulla meni liian kauan tajuta, että joudun ratsastamaan pohkeet päinvastaisilla paikoilla kun Siran kanssa jos haluan homman toimivan. No, ei voi vaatia liikaa perjantai-iltana. Tän oivalluksen jälkeen uloskaatumisongelma pieneni ihan siedettävälle tasolle..

Alkulämppien jälkeen tehtiin parit väistöt käynnissa ja ravissa, Tessa vastasi edelleen muuten hyvin, mutta vasen takanen ei tullut kunnolla mukaan. Olisko takalistossa ollut haavakohta syynä tälle, ei keksitty ainakaan Jennan kanssa myöhemmin jutellessa parempaakaan selitystä. Vasen (takanen) aiheutti ongelmaa myös laukannostoissa, oikealle tehtiin pari nostoa ja laukka oli jopa aika hyvääkin, mutta vasemmalle ekassa nostossa tuli ristilaukka, tokassa putosi heti takaisin raville ja vasta kolmas tuli kunnolla, mutta laukka oli tosi nelitahtista enkä saanut korjattua, joten en viitsinyt kiusata sillä enempää (isona osasyynä kyllä varmaan sekin, että vasen on mun huonompi puoli enkä pystynyt auttamaan samalla tavalla kun mitä oikealle tarvittaessa pystyisi). Parhaansa toinen kuitenkin selkeästi yritti. Vielä loppuravit oikein kunnolla venyttäen, sitten siirryin taluttelemaan tielle loput tasaantumiset. Tessan kanssa jumpattiin n. 40 minuuttia, ihan pieni hiki oli lavoilla ja takasten välissä, mutta kuivui kävellessä ja viltin alla puuroja syödessä sen verran hyvin, että pääsi tarhaan takaisin ilman loimea.

Tässähän pitää kohta alkaa sonnustautumaan helmikorvakoruihin ja kaapissa pölyttyviin nahkasaappaisiin, kun kerran sisäinen kouluratsastajani alkaa hiljalleen löytää itseään.. not. Valmennukseen osallistuminenkin taas jossain vaiheessa tuskin tekisi pahaa.

Kevyttä jumppaa 27.3

Tulin töistä kotiin silmät ristissä, mutta totesin, että tuskin ehdin Kirjamarkkinoilta ratsastelemaan, joten päätin sitten kuitenkin pienet jumpat suorittaa ja lämmitellä hevosia valmiiksi viikonloppua ajatellen.

Harjailin Sirpulan ja päätettiin pitkästä aikaa laittaa kuolaimettomat (miten ne on taas unohtuneet käytöstä). Mentiin omalla tiellä edes-takaisin. Alkuun neitonen yritti kovasti kääntyillä takaisin, mutta kun neiti tajusi, ottaa ollaan "oikeasti tekemässä jotain", muuttui ääni kellossa.

Ei oltu kuin vartti jumpalla, mutta se riitti Siralle lämmön pintaan saamiseksi. Tehtiin siirtymisiä hetki, vähän peruutuksia ja taivutuksia / väistöjä. Sira oli intopinkeänä ja valmiina reagoimaan pienimpäänkin pyyntöön. Muutenkin neiti tarjosi parastaan!

Lopuksi ajattelin, että voitaisiin ottaa yksi laukka ylämäkeen (jossa oltiin peruuteltu jnejne). Ajattelin, että neito tuntuu sen verran innokkaalta, että otan varalta harjasta kiinni. Heti kun tartuin harjasta ja ajattelin laukkaa, nousi takapää ilmaa ja neiti ampaisi mielettömään laukkaan. Meitä molempia nauratti. :)

Lopuksi höntsäiltiin rauhassa hetki eteen-alas ja päästin sitten selkeästi tyytyväisen neidon levolle.
Paljon saatiin reilussa vartissa aikaan! :)

Tessan kanssa lähdettiin taas kävelyttämään Essua. Käytiin tietä pitkin kävelemässä edes-takaisin parikymmentä minuuttia. Tessalla oli vauhti päällä ja pidempikin lenkki olisi kelvannut selkeästi. Pimeä ja mun uni alkoi kuitenkin hiipiä, joten otetiin nyt vain näin lyhyesti. Kotipihassa palkitsin rouvan vielä pienillä venytyksillä ja porkkanoilla.

(Jenna)

Ps. Käytiin Teemun kanssa rakentava keskustelu Siran varsottamisesta.

Jenna:
Mä haluan varsan.

Siran varsan.

Teemu:

ET saa

Jenna:
Mä alan tutkia asiaa ja ensi talvena astutetaan hänet.

Sitten me saadaan kesävauva!!!

Teemu:

Ei

Teemu:

 Ei

Jenna:

Mä olen miettinyt tätä monta vuotta ja nyt aika on oikea. Sira on kohta liian vanha ja nyt alkaa olla viime hetket.

Miksei muka?

Teemu:

Ei

Jenna:
MIKSEI MUKA!? Haluan perustelut.

Teemu:
Et saa

Teemu:
Ja ei

Jenna:
Etkö sä halua, että mä olen onnellinen?

Elinan ja Tessukan seikkailut viikolla 12 ja 13

18.3. Tessukka oli saanut jostain pienen haavan vasempaan takasääreen mutta Tohtori-Teemu oli jo putsannut sen aiemmin ja se näytti siistiltä. Kävelytin Tessaa hieman nähdäkseni että arkooko se jalkaa mutta ei tuntunut olevan mitään. Käytiin tutkimassa vähän uusia ja vanhoja paikkoja. Mentiin autiotalon takaa pellolle, metsään ja sieltä sen romupaikan oikealle puolelle talojen ohi ja sielä Rajakulmantien yli uuteen paikkaan. Siellä näkyi olevan polkua pitkällekkin mutta oli niin jäistä että palattiin Rajakulmantietä tallille päin ja mentiinkin Lindebontien kautta niihin ihaniin autottomiin maastoihin jossa voi vähän irrotellakkin. Siellä oli vielä lunta tiellä ja poluilla niin pääsi menemään reippaasti. Tessalla oli meno päällä ja oli molemmilla mukava lenkki. Oltiin pari tuntia reissussa ja palattiin Långkärrintien kautta takaisinpäin.

 20.3. Lähdettiin suoraan samaan maastoon jossa oltiin edellisenä päivänä sillä se oli ainut paikka jossa ei ollut tiet jäisiä. Tällä kertaa mentiin Långkärrintietä sinne ja takaisin. Siellä on niitty jonka läpi pitää mennä ja yksi oja, mutta aika helposti pääsee. Käytiin tutkimassa pienempiä polkuja jotka poikkeaa isommalta metsätieltä ja oltiin taas pari tuntia seikkailemassa.

 25.3. Otettiin rauhallisesti kun Tessalla taisi olla vapaapäivä eilen. Mentiin autiotalolenkki ja kierrettiin maneesilenkki sen jatkoksi. Kuljettiin vain käynnissä ja pieni pätkä ravia. Pohjat oli aika huonot kaikkialla muualla paitsi peltojen välisellä suoralla. Taidettiin lönkötellä n.1,5h.

 26.3. Lähdettiin tutkimaan uutta reittiä. Kuljettiin autiotalon takaisen metsän läpi Lintumetsäntielle ja sieltä Mosantielle. Mosantie oli aika jees mutta siellä oli aika paljon irtokiviä joten mentiin hiljakseen. Siitä jatkettiin Rörstrandintielle jota kuljettiin vähän matkaa ja käännyttiin oikealle metsätielle. Aivan ihana paikka mutta sinne oli ajettu aika paljon soraa (ei siis koko matkalle kuitenkaan) joten kulku oli hidasta. Suuntana oli siis se Heinäradaksi kutsuttu paikka ja löydettiinkin sinne. Siellä oli suht kuivaa mutta mentiin silti vain käynnissä kun oli vieras paikka. Tessa oli selvästi sitä mieltä että oltiin jo oltu tarpeeksi pitkällä lenkillä kun se yritti välillä kääntyä takaisin samaa reittiä. Mentiin heinärataa pitkin parin ojan yli Långkärrintielle. Tällä kertaa uskalsin olla selässä ojan ylityksen kun aiemmin olen aina jalkautunut. Lånkärrintien pitkä suora oli oikein oiva laukkapätkä joten otettiin mukava irrottelu siihen väliin kun Tessalla tuntui virtaa riittävän. Oli tosi lämmin niin hiki nousi pintaan kummallakin. Långkärrintie oli suurimmalta osalta jo sula mutta yhdessä kohtaa piti tulla alas ja luovia reunoja myöten jäiden ohi. Tallilla Tessukka vaikutti olevan oikein tyytyväinen ruokia rouskutellessaan J

Keskiviikkona 26.3 snuffettelua Sirpun kanssa

Snuffeiltiin menemään.
<3 <3

Ja pääsin selkäänkin. Tehtiin huima 20 minuutin köpöttelylenkki. (Jenna)

Kuva-arvoitus. Arvatkaa kellä on karvanlähtö.

Maanantaina 24.3 kävelyt

Kun tulin illalla töiden jälkeen kotiin, oli pihassa käynyt jälleen murtovarkaita! Heinäladon ovi oli auki, maasta löytyi yhden paalin narut ja toinen oli jaettu kristillisesti kolmen hevosen kesken. Sira seisoi vesiastian vieressä kerjäämässä, ilmeisesti paalillinen kuivaheinää oli pannut janottamaan ja nyt kaivattiin sitten vähän vettä palan painikkeeksi. (Vesiastia oli siis täynnä normaalisti aamulla).

Teemu kuvaili Siran mahaa valtavaksi kessiksi ja Tessakin näytti siltä, että oli saanut osansa. Nappasin molemmat hevoset ja lähdin taluttelemaan kotitietä edestakaisin. Käytiin kävelemässä vartin verran. Molemmat hevoset vaikuttivat rauhallisilta ja tyytyväisiltä oloonsa, joten tuskin mitään ähkyä oli edes ilmassa. Kunhan turhaan panikoin. Emmikin ajeli pihaan ja otti Murun hoiviinsa, joten PIIITKÄN päivän jälkeen onneksi riitti vain näiden kahden kanssa köröttelyt.

(Jenna)

22.3 lauantaina maastossa + 23.3 sunnuntaina lököttely

Kohta on huhtikuu! Kesä tulee! KESÄKESÄKESÄ!

Sää oli mitä mainioin, oli ihanan keväinen ilma ja lämpöä taisi olla 10 astetta. Nyt muutenkin näyttää siltä, että pikkuhiljaa alkaa paikat kuivumaan ja tarhat alkavat olla huomattavasti paremmassa kunnossa.

Lauantaina Siran vanha vuokraaja Elina tuli vierasille maalle. Lähdettiin Elinan, Siran, Tessan, Emmin, Murun ja itseni laumalla maastoihin kiertelemään. Käytiin tutkimassa vähän hiekkakuopille vievää metsäreittiä ja sieltä kierrettiin hiekkakuopat ympäri. Käytiin lopuksi laukkaamassa maneesintie edestakaisin.

Oltiin päivällä kokeiltu kaikille hepoille Emmin bemer-laitetta ja se teki "ihmeitä". Tessa lähti heti kotipihasta kävelemään reippaalla askeleella ja tuntui kuin heppa olisi lämmitelty valmiiksi. Sira ei riekkunut koko lenkillä, kuumui toki tietenkin vähän välissä, mutta muuten otti todella rauhallisesti.

Sunnuntaina piti sitten lähteä liikkeelle vielä uudestaan, joko Venlan kanssa tai sitten vaihtoehtona oli lähteä Elinan kanssa. En vaan päässyt sohvalta/sängyltä ylös, joten jäi sitten jumpat väliin siltä päivältä.

Illalla myös heinämies kurvasi pihaan kera paalikasan. Olin sitten unohtanut tilanneeni heiniä. Oli aika heikko happi niitä heinälään repiessä. ;)

Vähän heikko liikutusprosentti mun osalta menneellä viikolla, mutta pitää stemppailla taas!

(Jenna)

Siran kanssa maastossa 21.3.

Aamupäivän sateen jälkeen keli alkoi puoliltapäivïn kuivumaan ja koko aamun kestänyt flunssainen pohdinta ratsastanko/enkö ratsasta päätyi kuitenkin vaihtoehtoon "käyn pikaisesti ratsastamassa". Pitkästä aikaa tuli laitettua Siralle oikein satulakin..

Teiden kunnosta ei ollut aavistustakaan eilisen lumimyräkän jäljiltä, pihasta oli aamun vesisateet vienyt jo suurimman osan kinoksista, mutta arvelin Lemmenlaakson puolella reittien olevan edelleen melkoista luistinrataa. Sira kulki reippaasti, tosin kavereiden huutelut aiheutti ehkä pientä jänskättelyä alkumatkasta. Ison tien ylityksen jälkeen huomattiin, että hiekkatien puolikin oli aika hyvin sulanut ja päästiin ravailemaankin huoletta. Poikettiin vilkaisemaan tilannetta hiekkakuopille ja alhaalla montussa oli mukava, pitävä lumipeite pienelle taivuttelulle, mutta mäkiin ei silmämääräisen arvion perusteella uskallettu lähteä, vaan palattiin lopulta takaisin samaa loivaa reittiä kun mitä kuopalle laskeuduttiinkin.

Oikaistiin hiekkakuopalta lyhyt pätkä Ivarsintien puolelle ja sieltä suunnattiin takaisin tallille. Maneesin lenkin "takalaidalla" näytti vielä varjopaikoissa olevan lunta ja jäätä tiellä, joten "pidempää" kierrosta ei lähdetty tällä kertaa tekemään - osittain kyllä senkin takia, että mulla alkoi painaa palaveri päälle.

Sira olikoko matkan reipas ja käveli pitkällä askeleella. Yllättävän rauhallisesti selvittiin kuitenkin, pahempia ylimääräisiä pöllöilyjä ei tällä kertaa tullut ja se, mitä ravailtiin, mentiin ihan rennoissa tunnelmissa :) Pientä hikeä neidillä tuli pintaan, mutta senhetkisellä lämpimällä auringonpaisteella saattoi olla osuutensa asiassa. Takastullessa tuulikin oli tyyntynyt, joten jätin Siran loimetta syömään päiväheiniään. Oltiin reissussa yhteensä reilun tunnin verran.

Lumimyrskyn keskellä (torstai 20.3.)

Ilmeisesti mitään ihan älyttömän kovaa lumimyräkkää ei nyt kuitenkaan ole tulossa ensi yöksi, mutta se reilu 5 senttiä mitä satoi, tuli tietenkin juuri silloin, kun lähdettiin Siran kanssa lenkille. Varustauduttiin pienelle iltareippailulle lampaankarvalla ja heijastinloimeen kääriytymällä ja suunnattiin tuuleen ja tuiskuun. Fail. Näkyvyys oli aika nolla ja uusi, nuoskainen lumi vielä melko liukastakin, Sira kun ei yleensä juuri lipsu. 

Joten kun kaveri soitteli, että on ajamassa Järvenpään ohi takaisin kotiin ja voisi pikaiseen käydä moikkaamassa Siraa siinä matkalla, niin me käännettiin ihan tyytyväisinä turpa takaisin menosuuntaan ja tyydyttiin puolen tunnin kävelylenkkiin tällä kertaa. Siinäkin ajassa oltiin onnistuttu kuorruttamaan itsemme parin sentin nuoskalumikerroksella.. Mun orastavan flunssan kannalta paras mahdollinen keli taas. 

Sira taisi muuten jotenkin nauttia tehtävästään kävellä loppumatkan tiennäyttäjänä hiljaa meidän takana matelevalle autolle. Hassu :) Oli tärkeän tuntuinen poni alla, normaalisti kun takaa tulevat autot on ainakin jossain määrin kauhistuksia, mutta tällä kertaa ihan kun neiti olisi tiennyt, että tälle pitää nyt näyttää reittiä eikä esitellä capriolea.. tai sitten Sira vaan tunnisti kuskin ja muisti, että siltä suunnalta oli todennäköisesti tiedossa rapsutuksia.

(Siran liikuttajana siis hanna, postauksen kirjoittamisessa apulaisena Kismiu)

24.3-30.3 ratsatukset

Mites seuraavan viikon ohjelma?

Itselläni tulee olemaan tiukka viikonloppu, olen töissä molempina päivinä aamusta iltaan.
Hepat voivat olla vapaallakin silloin, mutta omalta kannaltani paras aika teidän ratsastuksille olisi juurikin viikonloppuna (eli pe, la ja su). :)

(Jenna)

Maastossa keskiviikkona 20.3

Valoa! Valoa! Valoa! Venla harjaili pallerot kuntoon, kun siivoilin pihattoa ja pihaa. Lähdettiin seikkailemaan maastoon Venlan, Tessan, Emmin, Murun, Siran ja allekirjoittaneen kesken.

Seikkailu ei onnistunut ihan suunnitellusti. Odotin jonkinlaista eksymistä, mutta pettymys oli suuri kun huomattiin olevammekin tutulla reitillä. Yritettiin ihan tosissaan ja lopulta löydettiin kaikille suht vieras reitti, joka kulki pitkospuiden rinnalla.

Haahuiltiin metsässä varmaan puolitoista tuntia ja päästiin vielä valoisalla kotiin. Muru oli lenkin jälkeen poikki, Tessaa ei huvittanut kävellä ja Sira oli täpinöissään. Luulen, että Siralla oli jokin väliaikainen jumi, koska nyt neiti kulki täysin ongelmitta eteenpäin ja liike tuntui normaalilta. Kaikkiahan meitä joskus laiskottaa. :)

Murmeli osallistumassa innokkasti kaikkeen

Sira valokuvamallina (taas)

Minna Tallberg kävi ottamassa Sirasta muutaman kuvan lehtijuttua varten. Ajatuksena oli napata kuvia "karanneesta" hevosesta, joka laukkaa tiellä ja toisessa kuvassa sitten näytetään, että hevonen onkin laukkaamassa ihmisen luokse. Tadaa. :)

Sira pani parastaan ja esiintyi holtittomasti. Neiti viskoi takapäätään, pörisi ja pönttöili. Meillä kaikilla oli hyvin hauskaa :)

Esteillä 2.3 videomateriaalia

17.3-23.3 ratsastukset

Mitenpä tämä viikko immeisillä?

Elinalle sopi tiistai ja torstai ilmeisesti?
Venla pääsee keskiviikkona ja viikonloppuna joko la tai su.

Itse olen reissussa tosiaan torstaista perjantaihin. Menen torstaina aamusta normaalisti töihin, mutta Teemu on kuulemma vapaalla koko päivän, eli päivävahtia ei välttämättä tarvita (saa toki tulla fiilistelemään maaseutua jo päivällä).

Palataan reissusta perjantaina. Laiva on satamassa klo 16.00, eli kotona ollaan varmaan viimeistään kuudelta.

Essu on menossa torstaina illasta Emmille ja Emmi palauttaa häirikön perjantaina jossain välissä?

Muru otti tosiaan tarhasta hatkat viime viikolla (en ole ehtinyt vielä blogia aiheesta päivittämään). Mutta yritetään nyt viikko-kaksi mennä niin, että mennään joko kaikki koossa tai sitten yksi kerrallaan ja sidotaan vielä varalta aina portit kiinni niin, ettei niitä saa vitkutettua auki (nimenomaan se alimmainen). Tarvittaisiin siis myös Emmin aikatauluja tähän perään. :)

Hankitaan varmaan nyt sähköpaimen tarhaan niin, että jatkossa voidaan vähän turvallisemmin jättää polleja yksin. Käytännössä siis tehdään niin, että sähkö päälle aina silloin kun joku jää yksin ja toivottavasti löytyy se poninpalleroinen, niin saataisiin sitäkin kautta helpostusta tilanteeseen.

(Jenna)

Sunnuntai 16.3. Sira ja Hanna

Pääsin vihdoinkin takaisin reissusta ja vähän tuulettumaan maastoon Siran kanssa. Etukäteen vähän varoiteltiin, että Sira oli ollut pari edellistä päivää jotenkin jäykkä ja väsynyt, joten pidettiin heti alkuunsa vähän rauhallisempi päivä. Harjaillessa koetin käydä selän ja jalkoja läpi, mutta ainakaan kevyellä painelulla ei löytynyt mitään kipeitä kohtia. Jaloissa oli ehkä ihan minimaalisesti nestettä, mutta ei siinä määrin, että olisin normaalisti huolissani - näin saadaan Hanna neuroottiseksi kun varoitellaan ponin omituisesta käytöksestä :)))

Pakkasta oli muutama aste ja pohja hyvä, joten varustukseksi reissuun laitoin vaan lampaankarvan ja heijastinloimen lämmittämään selkää. Pihasta lähdettiin hi-taas-ti. Asvalttipätkällä neiti oli tahmea, mutta kulki suorempana kun yleensä ja Lemmenlaakson puolella alkoi vauhtikin olla jo ihan normaalireipasta. Lähdettiin kiertämään vähän mielikuvituksettomasti maneesin lenkki ympäri. Peltojen välisellä suoralla Siralla alkoi korvat nousta ja päätettiin (=Sira päätti) ravata se pätkä. Ihan hyvää ravia pienessä hangessakin, poni olisi vaan halunnut mennä sen verran kovempaa, että jouduin melkein jarruttelemaan menoa. Sen enempää ravia ei lenkillä otettu siltä varalta, jos jumitteluun oli kuitenkin ollut syynä joku kipuilu. Nyt ei kuitenkaan sellaisesta ollut merkkejä, tultiin loppureissu pitkää, rentoa käyntiä, Sira kulki turpa alhaalla ja ainakin pääsi venyttämään siinä samalla selkäänsä. Meillä meni kierroksessa joku vähän vajaa puolitoista tuntia, oltiin takaisin pihassa siinä vaiheessa, kun hämärä alkoi laskeutumaan. Hyvin onnistunut ajoitus, vaikka vähän myöhään menikin mulla tallillelähtö.

Pihattopoppoo oli kuulemma saanut puurot jo aikaisemmin päivällä, joten tarjoilin vain porkkanoita ja täyttelin saaviin vettä + verkkoihin vähän välipalaheinää.

Olisko ollut Siralla ihan kiimajäykkyyttä ja väsymys joko samasta syystä tai karvanlähtöajan aiheuttamaa? Ainakin nyt neiti oli "normaali" itsensä alkumatkan rauhallisemman köpsöttelyn jälkeen, joten toivottavasti jäykistelyt on ainakin tältä erää ohi.

Tessan kanssa ilman satulaa

Käytiin Lemmenlaakson puolella, oli aika liukasta alkuun siinä hiekkatien puolella joten mentiin autiotalolenkille. Lunta oli satanut joten metsäpoluilla oli kiva tallustella joskin routakuoppia tuntui tulevan helposti. Käytiin metsätiellä asti kääntymässä ja siellä pääsi loppupäässä menemään vähän kovempaakin kun muualla taas oli ihan mahdoton pohja. Tessa oli innoissaan kun oli vähän viileämpi ilma, ei varmaan ollu niin kuuma talviturkissa :)

Mamma oli hyvällä tuulella koko ajan, harjatessakaan ei reagoinut mitenkään. Alkuviikosta kun käytiin köpöttelylenkillä niin Tessa oli silloinkin reipas ja hyväntuulinen.

-Elina

Lauantaina maneesissa Venlan kanssa

Esteillä 2.3

Tässä kuvia melkein parin viikon takaisesta estereissusta.

Jonottamassa sisäänpääsyä

Sira eestä

Sira takaa

Muru juoksee

Muru kaahaa

Sira keskittyy

Muru katoaa horisonttiin

Sira ja Hanna ihmettelee estettä

Pomppu

Sira intoilee

Meillä hypätään pelkällä lampaankarvalla ;)

Torstaina maastoilemassa Venlan kanssa

Metsissä, hiekkakuopalla ja hiekkakuoppaa kiertämässä. Rentoa ja mukavaa. Väsyneitä ja mutaisia hevosia.

Keskiviikkona 12.3 lentävän lipizzan selässä

"Lähden vaan pikaisen lenkin tekemään", on ajatus ja asia, jonka allekirjoittaneen pitäisi jo tietää paremmin. Varsinkin kun kyseessä on Sira. :)

En ollut ajatellut lähteväni ratsastamaan, mutta kun pääsin kotiin ja oli valoa vielä, päätinkin ottaa Siran ja tehdä "nopean lenkin". Ajatuksena oli käydä ennen isoa tietä olevassa pienessä metsässä pyörähtämässä muutama kierros vapain ohjin ja rennoin mielin. Toisin kävi.

Pihasta lähteminen oli yhtä punkaamista, nappasin lopulta raipan mukaan ja päästiin taas yllättäen ongelmitta liikkelle. Tiellä itseäni vähän jännittivät ohimenevät autot ja vaikka yritinkin esittää rentoa, aisti Sira jännityksen selkeästi. Mitään ongelmia ei ollut, mutta sellaista pientä terästäytymistä. Ehkä se johtui vain ratsastajasta..

Metsään Sira hakeutui mielellään. Löydettiin sieltä mukavan avara kohta, jossa ajattelin että voidaan taivutella kahdeksikolla puiden ympäri. Sira taas huomasi noin kilometrin päässä olevan ratsukon ja päätti muuttua pörheäksi talitintiksi, joka tosin kulkee neljällä jalalla ja esittää hyppyjä paikallaan. :)

Sain mukavasti tuon Sirpulan energian käytettyä hyväkseni ja yht'äkkiä allani oli mieletön voimapesä, joka käynnissäkin polki menemään kuin viimeistä päivää. Selkä kaartui mahtavasti, heppa kasvoi metrin ja metsän täytti tasainen puhina ja pullistelu. :)

Kun olin saanut Siran suht rennoksi, päätti sitten koiranulkoiluttaja saapua seuraamme. Hän olisi kyllä kiertänyt toista reittiä, mutta pyysin menemään koirien kanssa ohi. Ajattelin, että on ihan hyvää siedätystä Siralle. Neiti veti itsensä aivan kierroksille "JOKU MUU MINUN METSÄSSÄNI?!" ja taas mentiin häntä tötteröllä ympyrällä. Välillä kun yritin tahtia himmailla, heitti Sira muutamat protestipukit ja kun kielsin lähtemästä lenkkeilijan perään, piti tästä järjestää ihan mieletön kohtaus. On se höntti. :) Ja energiaa on selkeästi paljon.

Loppujen lopuksi pyörittiin metsä-aukealla varmaan reilut 20minuuttia. Vaikka periaatteessa mentiin koko ajan käyntiä, oli Sira kaulasta ja ryntäiltä aivan hiessa kun lopetettiin. Päädyin siihen ratkaisuun, että talutan neidin kotiin, koska rauhoittumista ei ollut havaittavissa. (Lopetin treenin kun Sira oli "rennoimmillaan"). Neiti steppasi vierellä ja pörisi menemään. Itseäni lähinnä nauratti. Yksi moottoripyöräkin ajoi meidän ohi, mutta selvittiin parilla raviaskeleella siitä.

Oli hauskaa!

(Jenna)

Ps: Tessakin sai huomiota. :) Käytiin iltakävelyllä taluttaen vartti. Rouva on jotenkin ihan mielttömän huomionkipeä ja muuttunut jotenkin todella miellyttämishaluiseksi. Kevät <3

Maanantai 10.3 ja tiistai 11.3

Maanantaina satoi vettä, oli harmaata ja Jennaa laiskotti, joten hepat saivat vapaapäivän.

Tiistainakin tahtoi laiskottaa, mutta päätin jotain pientä tehdä. Ensin ajattelin, että otan Siran ja teen maasta harjoituksia, mutta päädyinkin ottamaan molemmat hepsut samalla. :) Ensin käpöteltiin kymmenisen minuuttia vaan normaalisti ja siitä lähdettiin sitten tekemään käynti-seis-käynti harjoituksia. Välissä otettiin muutama raviaskel ja sitten taas pysähdyttiin. Yritettiin myös opetella sitä, ettei porkkanan kimppuun hyökätä, vaan odotellaan rauhassa palkkiota. Tämä oli molemmille melko haastavaa. ;)

Leikin jälkeen laitoin Tessukan tarhaan ja otin Siran yksinään vielä hetkeksi leikkimään mun ja Teemun kanssa. Huudeltiin Sirpulaa vuoronperään tulemaan luokse ja palkittiin neitiä porkkanoilla. Sira oli TODELLA innoissaan leikistä ja oli itseensä todella tyytyväisen oloinen kun lopetettiin leikki. Tessa oli selkeästi vähän pettynyt, kun joutui kesken pois, mutta lahjoin molempia vielä lopuksi porkkanoilla.

Kivaa pientä puuhaa ja mukavaa vaihtelua kaikille. (Jenna)

Sunnuntaina maastossa

Lähdettiin Emmin, Siran ja Murusen kanssa maastoon sunnuntaina aamupäivästä. Aurinko paistoi ja ilma oli mitä keväisin.

Oltiin ilman satulaa molemmat liikenteessä ja suunniteltiin, että otetaan mahdollisimman rauhassa. Lenkki menikin yllättävän mukavasti. Kierrettiin maneesin kierros, ravailtiin jonkun verran ja otettiin pieni laukkapätkäkin. Siralla takapää keveni hitusen, muttei mitenkään mahdottomasti.

Kierrettiin vielä hiekkakuopat pitkästä aikaa ja käytiin mäkikin kiipeämässä. Kotiinpäin mennessä pelottavat sauvakävelivät uhkasivat hevosten mielestä meitä huomattavasti, mutta muuten oli ihanan rauhallinen ja rento lenkki.

Oltiin jo päästy naapurin kentän kohdalle, kun kesken jutustelun satuttiin vilkaisemaan taakse ja ihan lähes jo kohdalla oli rekka kera kahden perävaunun. Kaikki tapahtui mielettömän äkkiä. Meillä oli Emmin kanssa tarkoitus jalkautua, mutta rekka oli jo kohdalla ennen kuin ehdittiin selästä alas. Jossain vaiheessa poikitin Siraa tielle ja näytin rekalle merkkiä, että hidastaa, mutta herrasmies ratissa vaan jaksoi eteenpäin tasaista tahtia.

Muru hyppäsi ojaan ja Sira hepuloi sinnetänne. Päästiin molemmat lopulta alas, mutta Sira yritti lähteä kiitämään rekan edelle / pukittamaan sitä kohti. Muru takana taas hepuloi ja kaaos oli lähes käsillä.

Mitään ei ONNEKSI kuitenkaan käynyt. Jälkeenpäin oltiin Emmin kanssa molemmat aivan tolaltamme ja naapurissakin kentällä selässä olleet maastoutuivat jo valmiiksi, tilanne oli kuulemma näyttänyt sen verran pahalta. Itseäni ottaa suunnattomasti päähän, etten saanut rekan rekisterinumeroa, mutta täytyy nyt jatkossa yrittää olla super varovainen noiden isompien autojen kanssa. En usko, että hepat tästä traumatisoituivat, mutta saattavat olla hetken vähän enemmän varuillaan.. (Jenna)

Tällä viikolla ollaan saatukin heppoja hyvin liikkeelle!

Ma Hanna Siran palautus, Jenna Tessan talutus
Ti Jenna ja Venla rento lenkki
Ke Elina Tessalla / Siralla vapaa
To  Molemmat hepat vapaalla
Pe Hanna Siralla tuulen viemänä / Tessalla vapaa
La Jenna Siralla & Tessalla kevyet lenkit
Su Jenna Siralla pidempi lenkki + Elina Tessalla hikeen

Lauantain maastoilut (teksti sisältää Jennan reippailua!!)

Lauantaina lähdettiin jälleen Emmin kanssa maastoon. Nappasin Siran kaverikseni ja Tessa jäi huutelemaan kotipihaan.

Käytiin tutkailemassa heppojen kanssa Lemmenlaakson metsäreittejä, jotka totesimme edelleen jäisiksi. Rymistelimme metsän läpi takaisin tielle ja siitä sitten käytiin pyörähtämässä vielä hiekkakuopalla kertaalleen mäkeä kiipeämässä.

Illalla lähdin Tessan kanssa lenkille, tarkoituksena vaan nopeasti vähän verrytellä rouvan jalkoja. Intouduttiin kuitenkin Lemmenlaaksoon ja mentiin metsän kautta pellolle. Pellolla Tessukasta löytyi uusi käyntivaihde ja painatettiin pitkin pellonreunaa kamalaa vauhtia. Yritin vähän himmailla rouvaa, maa kun oli osittain jäistä ja mutaista. Tessaa ei kuitenkaan pieni lipsuminen haitannut vaan matkaa jatkettiin vauhdilla. Onnistuttiin loistavasti olemaan reilut 40minuuttia lenkillä.

Yksi päivä ja kaksi liikutettua hevosta! + Haavoittuneet pakarat. Olin Tessalla ilman satulaa. Jee!

(Jenna)

Perjantain päiväreissu 7.3.

Mieletön tuuli piti osua tietenkin sille kerralle, kun kerrankin pääsin käymään valoisan aikaan. Kerrankin järki leikkasi onneksi sen verran, että laitoin Siralle satulan reissua varten, vaikka pihaton nurkilla hepat näyttivätkin olevan suhteellisen rauhallisina kaikesta kolinasta ja viimasta huolimatta. Sira veti stopit heti pihatielle, ei siis yrittänyt kääntyä takaisin tai mitään sen erikoisempaa, mutta päätti vaan juurtua paikoilleen parinkymmenen metrin jälkeen. Taisi olla ensimmäinen kerta Järvenpäässä, kun meille tuli minkäänlaista jumia. Matka jatkui n. minuutin ihmettelyn jälkeen (mulle tuntuu iskevän nykyisellään jokin mystinen epävarmuus päälle jos Sira pysähtyy, oletuksena on jotenkin automaattisesti, että jotain outoa on edessä) ja varsin rivakasti jatkuikin, ainoa vaihde tuntui olevan täyttä höyryä eteenpäin.

Ajattelin kiertää maneesin lenkin ja katsoa missä kunnossa tiet ovat, joko kaikkialla olisi mennyt sulat väylät. Sira oli sen verran reipas, että oikeastaan heti kun pystyttiin Lemmenlaakson puolella ravailemaan, niin vaihdettiin hölkälle. Mäessä oli edelleen jäät, joten siinä kohden jouduttiin kiertelemään penkkoja pitkin, mutta ainakaan pohja ei tuntunut liukkaalta, lähinnä murtui kavion alla. Lähdettiin kiertämään lenkkiä hiekkakuopan puolelta ja Sira poukkoili jatkuvasti mahdollisuuksien mukaan raville. Ei me kovin pitkälle päästy, ennen kun hiekkapinta tiessä muuttui koko väylän peittäväksi jääkerrokseksi ja tällä kertaa vieläpä liukkaaksi - jouduttin kääntymään siinä vaiheessa, missä tie muuttui loivasti alaspäin viettäväksi. Siran pomppuenergia ja heikohko pito ei vaan ollut kovin hyvä yhdistelmä..

Oikaistiin Ivarsintien puolelle ja lähdettiin seuraamaan "ylempää" tietä, joka näytti olevan aika hyvin auki. Uskalsin antaa Siran ravailla siinä pätkällä vähän enemmänkin, kun näkyvyyttä tiellä oli molempiin suuntiin ja siellä sentään väylä oli kokonaisuudessaan hiekalla. Pari autoakin tuli vastaan, niitä varten jouduttiin hidastelemaan ja väistämään pientareen puolelle, mikä ei jostain syystä miellyttänyt Siraa ollenkaan ja sain parit napakat protesticapriolet asiasta. Käännyttiin jossain vaiheessa, en arvannut kuitenkaan lähteä yrittämään polun kautta takaisin, joten sama pätkä ravailtiin sitten vielä toiseenkin suuntaan. Ponilla tuntui kiehuvan ihan kunnolla yli kun puut hakkasi toisiinsa tuulessa ja tielle lenteli välillä ties mitä risunpätkiä. Askellajivalikoimaan kuului joko tasajalkaloikat eteen- ja ylöspäin tai vaihtoehtoisesti jokin passagen ja espanjalaisen askeleen risteymä, mutta ainakaan ei otettu mitään arvaamattomia ryöstölaukkoja ojanpohjia pitkin. Autoja todettiin parhaaksi väistää ihan suosiolla pusikoiden puolelle..

Onnistuttiin kävelemään sentään loppumatka Lemmenlaakson puoleiselta mäeltä kotiin saakka. Mitenkään kovin rennoksi en Siraa saanut ja kaiken säheltämisen jälkeen molemmilla oli noussut hikeäkin pintaan, joten ei auttanut kun loimittaa (ratsastajakin voisi koettaa joskus muistaa ottaa vaihtopaidan mukaan..). Tarjosin sapuskat + porkkanat koko joukolle ja päästin villihevosen takaisin johtamaan laumaansa, meillä tais mennä koko ratsasteluissa vain tunnin verran kun tahtia oli tosiaan tuplasti normaaliin verrattuna.

Ehkä me ens kerralla saataisiin kelien puolesta vähän rauhallisempaa lenkkiä alle.. nyt meinas tuuli viedä mukanaan :)

10.3-16.3 ratsastukset

Ollaan hyvissä ajoin liikkeellä ja sovitaan ratsit ja mahdolliset maneesin varaukset tässä nyt jo valmiiksi. :) Miten teillä on ensi viikon ohjelma?

(Jenna)

Maastossa Tessan kanssa

Lähdin Tessan kanssa kaksin Lemmenlaakson hiekkateille kun polut näytti olevan yhä aika jäisiä. Mamma tuntui superlaiskalta kun tallusteltiin kohti maastoja, pitkästä aikaa jouduin oikein todella pyytämään sitä eteenpäin. Takapuoli vaikutti vähän jäykältä ja se olikin ehkä syynä laiskotteluun. Mentiin aika pitkään käyntiä jotta Tessa vähän vetreytyisi ja otettiin lyhyitä pätkiä ravia. Vastaan tuli pari vierasta heppaa ja niille Tessan piti kyllä vähän esiintyä ja päristellä.

Kun päästiin peltojen välissä kulkevalle suoralle niin siellä Tessa jotenkin heräsi unestaan ja mentiin kunnon pätkä tosi reipasta kiitoravia että saatiin oikein jalkoja venyteltyä ja tien loppupäässä lyhyehkö pyrähdys laukkaa. Tämän ilottelun jälkeen Tessa oli paljon virkeämmän oloinen ja käyntiinkin löytyi taas vauhtia. Hiekkakuopan puoleinen tie oli paikoin jäinen, varsinkin ylämäessä, niin jouduttiin menemään vähän sieltä sun täältä puskien kautta.

Tessa tuntui lenkin jälkeen oikein tyytyväiseltä ja oli jo ennen sitä tosi hyvällä tuulella. Satulaan ei reagoinut mitenkään ja harjaaminenkin sujui ilman äksyilyä.

-Elina

Venla ja Jennan stressinpoisto maastossa tiistaina 4.3

Käytiin Jenna Siralla ja minä Tessalla siis maastoilemassa. Pidetiin reissu rentona ja palauttavana, kun sunnuntaina oli ollut rankat maneesimeiningit. Siis sekä hepoille, että ihmisille, ainakin itsella oli paikat hellänä seuraavana päivänä...

Toinen syy miksi reissu pidetiin rentona, oli että mulla ja Jennalla oli meinannu töissä molemmilla räjähtää päät, joten ratsastus toimi erityisesti tällä kertaa myös terapiana. Ja toimikin. Ei taas ollut mitään harmaita pilviä maastoilun aikana pään päällä.

Päästiin taas ihanasti valoisassa lähtemään, ja mentiin ekana hiekkakuoppille katsomaan mikä siellä on tilanne. Ihan ok, vähän lunta ja paikoin liian kosteaa, ja ihan vähän jäätä oli. Mutta pärjättiin! Päästiin varovasti könyämään kuoppien pohjalle. Se oli aika märkänä, mutta Tessalla sain siinä vähän taivuteltua käynnissä, en tohtinut ravata. Siraa se ei kiinnostanut, joten Jenna ja Sira kiipesi sen vähän loivemman oikean puoleisen nousun ylös (pari kertaa?) Pyörittiin kuopilla vähän aikaa, ja sit noustiin käynnissä molemmat keskimmäinen perusnousu ylös, ja jatketiin maastoilua.

Lähdetiin maneesin suuntaan, ja suoralla päästiin jo ravailemaan. sieltä jatkettiin sen myllyreitin ja hiekkakuoppien ohi kotiin (hyvin tunnen nää tiet ja reitit, haha). Välillä ravalitiin, sen mitä pohja antoi myötä. Saatiin hepat rennoiksi ja palautumaan. Olivat molemmat ihan tyytyväisiä. Tai no, Sira ois halunnu kyllä mennä nemmän täysiä :)

Siiten kotiin pimeän tullessa, ja ruoat eteen! Ei tarvinnut loimia, oli niin lämmin, emmekä hikoillut. Ihana reissu, joka selkeästi poisti stressit kaikilta neljältä!

- Venla

Tosi rentouttavaa iltamaastoilua 3.3.2014 (Sira ja Hanna)

Lähdettiin Siran kanssa kevyesti pyörähtämään maastossa ja purkamaan mahdollisia eilisten maneesijumppien aiheuttamia jumituksia. Varustauduttiin lampaankarvalla ja kaikilla mahdollisilla heijastimilla mitä löydettiin, kun tuntui, että näin pimeää ei ole ollut varmaan marraskuun jälkeen. Heti naapuritallin kohdalla Sira *köh* teki kasat keskelle tietä, joten jouduin pomppaamaan alas potkimaan niitä sivuun ja enhän mä sinne selkään pääse hyppäämällä silloin, kun välissä on lampaankarva ja heijastinloimi. Ei tullut onneksi pitkä matka tehdä ylimääräinen lenkki tallipihan kautta ja huomata, että olin unohtanut kännykkänikin siihen selkäänkiipeämispenkille. No comments. Lähdettiin uudelleen matkaan, tihkusade alkoi nyt voimistumaan ja Siran mielestä oltaisiin voitu jättää homma siihen ja mennä syömään.

Suunnattiin kuitenkin Lemmenlaakson päin, törmättiin asvalttipätkällä kahdesti (!!) samaan mopoon, ensin takaapäin ohituksena ja myöhemmin risteyksessä seistiin vielä hetki mopon kanssa rinnakkain ja lähdettiin sitten eri suuntiin. Onneksi oli fiksu mopopoika, eikä Sirakaan pahemmin välittänyt. Vähän puhisteli ja loi pitkiä katseita, mutta ennakko-odotuksien mukainen "iik helvetinkone, capriole, ryöstölaukkaa ja täysii pihaton aidoista läpi kotiin turvaan" -suoritus jäi toteutumatta. Lemmenlaakson puolella levennyksellä oli seuraava jännä paikka (jos unohdetaan se, että hiekkatien  pätkä oli koko matkalta jäässä ja minä en nähnyt mitään, joten Siran vaistojen avulla kipiteltiin eteenpäin) oli levennyksellä seisovat tuning-autot. Poni kuitenkin ohitti nekin aika kylmähermoisesti. Käytiin kurkkaamassa palaneelle ladolle vievä tie .ihan yhtä surkeassa kunnossa sekin- ja todettiin sitten molemmat, että eiköhän mennä, hiekkakuoppa tuskin olisi ollut sen paremmassa kunnossa. Joten turpa kohti kotia, ja jotta elämä ei olisi käynyt liian helpoksi, niin eikös sieltä kolissut vastaan vielä roska-auto. Tässä vaiheessa multa alkoi loppua kirosanat. Rentouttavaa.

Arvatkaa, mitä Sira teki roska-auton ohittaessa meitä? Tyyppi PYSÄHTYY ja alkaa venyttelemään takajalkaansa.. En ylläty enää mistään. Otinkohan väärän hevosen reissulle?

Risteyksessä ylitystä odotellessa tietä painoi vielä täysperävaunullinen rekka, sen kohtaamisesta en jaksanut edes välittää. Turha hermoilla, kun poni tuntui olevan totaalisen teräshermoinen tapaus tänään. Siran ainoa hermoilemisen aihe siinä vaiheessa taisi olla se, että onhan ruoka-astia varmasti odottamassa. Oli se, pihaan kun selvittiin annoin puurot & porkkanat kaveruksille ja täytin vesiastian sekä heinäverkot valmiiksi kun kello alkoi lähestyä kuitenkin jo yhdeksää.

En tajua. Aivan ihmeellinen ilta, Tessa the hapannaama hörisi mulle kahdesti (toisella kertaa kyseessä saattoi kyllä olla ruoka-astiakin..) ja Siran käsittämätön rauhallisuus, vaikka vastaan tuli moottorikelkkaa ja metsäkoneita lukuunottamatta suunnilleen kaikki pahimmat mahdolliset liikkuvat objektit. Muru oli ainoa, joka oli jotakuinkin normaali itsensä pudotellessaan aidalle kasaamiani hanskoja, heijastimia sun muuta pikkukivaa O.o

Maanantai 3.3

Hanna kävi maanantaina Siraa jumppailemassa maastossa ja ihmettelemässä neidin rautaisia hermoja. Jennan oli kovasti tarkoituksena ratsastaa kunnolla palautukset Tessalle, mutta yht'äkkiä aikataulu mätti ja suunnitelmat vaihtuivat ooppera-iltaan. (Piiiiikä juttu ;) ).

Kun yöllä sitten klo 00.00 saavuttiin kotiin Teemun kanssa, päätin vielä lähteä taluttelemaan Tessukkaa hetkeksi. Välissä vaihdettiin Teemun kanssa taluttajaa ja saatiinkin ainakin 20 minuuttia rentoa tepastelua aikaiseksi. Ei siis ihan turha päivä! :)

Tutkin moneen kertaan päivän aikana kaikkien hevosten jalkoja ja turvotuksia ei ollut. Kaikki vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä itseensä, eli selkeästi vähän rankempi jumppa teki hyvää koko porukalle!

Ollaan nyt myös aloitettu psyllium-kuuri, jota annetaan päivittäin 30 päivän ajan. Toivottavasti auttaa mahdollisiin masukipuihin.

(Jenna)

Sunnuntaina 2.3 esteillä

Jenna kameralla
Venla Tessalla
Emmi Murulla
Hanna Siralla

Tehtiin tosiaan viime hetken pikavaraus maneesille (niin toivehan oli heidän puoleltaan, että varattaisiin maneesia mielellään vähintään päivää ennen, mutta eipä sitä aina voi tietää etukäteen, mihin aikaan saa porukan kasaan..) ja lähdettiin edellämainitulla kokoonpanolla katselemaan hevosten kanssa vähän puomeja mielenvirkistykseksi. Tiet oli edelleen paikoitellen aika jäiset, joten tuli pitkät alkukävelyt..

Maneesilla jumppailtiin aluksi hetki Jennan kasatessa keskiympyrälle pientä puomiharjoitusta - tarjolla oli muutama yksittäinen puomi ja yksi useamman puomin sarja, jota kokeiltiin aluksi molempiin suuntiin. Hevoset otti heti alusta lähtien selkeät roolit harjoituksen tekemiseen: Muru hoiti homma vauhdilla, Tessa taidolla ja Sira asenteella. Samalla linjalla jatkettiin, kun yksi puomeista korotettiin jossain vaiheessa esteeksi tai pikemminkin "esteeksi". Tessa taisi olla ainoa, joka selvisi enää tässä vaiheessa koko puomi-este-harjoituksesta puhtaasti sarjana, Murun ja Siran kanssa keskityttiin lähinnä vaativaan suoritukseen ylittää se pelkkä este.. Luulen, että tässä vaiheessa kuvat voisi alkaa kertomaan hommasta enemmän kun teksti :))

Tunnin verran taidettiin viettää maneesilla, Tessa ja Venla otti loppuun vielä muutaman vähän isomman hypyn Siran ja Murun jo loppuverkkaillessa. Hevoset (Tessa varsinkin, joka näytti olevan ihan omassa elementissään maneesissa puomien keskellä) tuntui olevan tyytyväisen oloisia ja selkeästi hommasta vähän täpinöissään, taisi olla kivaa vaihtelua vähän jokaiselle.

Siivoiltiin (eli Jenna siivosi) estekalustot paikoilleen, heitettiin viltit hikisten hevosten niskaan ja lähdettiin laahautumaan takaisin kotiinpäin, oli siinä vaiheessa jo vähän väsähtäneen oloisia ratsuja - edes Murulla ei tuntunut olevan enää kiire mihinkään. Kahden ja puolen tunnin reissu tuli kokonaisuudessaan, tallipihassa enää loimien vaihto kuiviin ja ruuat hevosille eteen (ja sitten tietty katsomaan ensimakuna Jennan kamerasaalista maneesilta..)

Maastossa lauantaina 1.3

Jenna Sirpaleenalle, Elina Tesmulla ja Emmi Murutsulla

Meidän piti talkoilla Emmin kanssa, mutta jostain syystä allekirjoittanut oli hieman heikommassa kunnossa ja lannan lappamisen sijaan päädyimme lähtemään lenkille porukalla. (Heikko happi ei mitenkään liittynyt edellisen illan viininmaisteluun).

Käytiin kokeilemassa autiotalon lenkkiä, mutta ei oikein tahtonut eteenpäin kulkeminen onnistua johtuen jäisistä ja pettävistä pohjista. Kuljettiin hyvinkin erikoisreittejä ja hepat saivat tosissaan etsiä jalansijoja! Hyvää jumppaa siis! Kivaa oli ja hepatkin nauttivat metsässä pördäilystä. :)

(Jenna)