Sisäinen koulutuupparini heräsi ja innostuin ratsastamaan sekä Siralla että Tessalla pientä jumppaa naapurin kentällä. Sira oli mun tullessa selvästi enemmän sitä mieltä, että hän lähtee ensin, joten siinä järjestyksessä sitten mentiin, ensin Sira ja sitten Tessa. Blondiponilla on aika ankara karvanlähtö, joten irtokarvan raastamisen vuoksi varustautumiseen piti käyttää hieman normaalia enemmän aikaa. Ja rasti seinään, jaksoin taas laittaa satulankin..
Otin Siran kanssa tavoitteeksi saada takaosan toimimaan ja molemmat pohkeet ratsastettua läpi. Lähdettiin tekemään alkuravit ihan pitkällä ohjalla ja keskityin vaan ratsastamaan vähän turhankin kovassa temmossa koko ajan, että sain tarpeeksi liikettä irti. Varsinaiset hommat aloitettiin ravailemalla isolla kahdeksikolla. Oikea oli alusta lähtien suht hyvä (lukuunottamatta pelottavaa tien puoleista päätyä, jonka kanssa jouduttiin tekemään hetki hommia, ennen kun sinne voitiin mennä - ekat protestipukit ja lähdöt porttia kohti tais tulla tästä..), vasemmalle taas ei mitään vastausta, kaaduttiin vaan pohjetta vasten. Kokeilin irrotella Siraa vielä vähän käyntiväistöillä ja jonkinnäköiset väistöt saatiin aikaiseksi niin, että pystyttiin jatkamaan ensisijaisen aikomukseni toteuttamista, eli siirtymien ratsastamista. Jatkettiin siis siitä, mitä Jenna Siran kanssa eilen aloitteli :) Ensin nopeat käynti-ravisiisrtymät, taas tarkoituksena saada takajalat tekemään hommia, sitten vaihdettiin käynti-pysähdys ja kunhan pysähdykset oli rauhallisia ja poni niidenkin aikana kuulolla, niin tehtiin vielä ravi-pysähdys-raviversiona.
Jossain vaiheessa tein pientä muutosta omaan ratsastustyyliini - olen ratsastanut Siraa pohje koko ajan aika kiinni (turvallisuussyistä..), mutta nyt tuli testattua, saisinko nopeampaa ja tavallaan vähemmällä vaivalla reaktiota, jos ratsastaisinkin pohje vähän irti ja käyttäisin sitä sen perinteisemmän ei-nyt-ihan-joka-askeleella-mutta-ei-paljon-muutakaan -tyylin sijaan pohjeapuja lähinnä pakkotilanteissa. Toimi yllättävän hyvin kunhan löysin oman istunnan ja tasapainon uudelleen kuntoon, joten ens kerralla taidan koettaa samaa heti alusta lähtien.
45 minsan jälkeen Sira alkoi olla oikeasti kuulolla kaikille avuille (ja protestipukkien esiintymistaajuus oli romahtanut, joten voitaneen puhua jonkinasteisesta rentoutumisesta..) ja siirryttiin ravailemaan pitkällä ohjalla eteen-alasvenyttelyt. Meni siinäkin toki aikansa, kun tässä tien puoleiseen päätyyn oli taas pesiytynyt mörkö ja kummasti peräpää nousi sinne suunnalle mennessä. Ehkä Sira oli vaan otettu meidän yleisöstä ja halusi esitellä räjähtävää lennokkuuttaan..?
Ei otettu tällä kertaa laukkoja ollenkaan edes alkulämmittelyissä, mutta siitä huolimatta sain Siran sen tuntuiseksi, että ainakin osa energioista tuli purettua. Hassua, vaikka ei varsinaisesti mitään isompaa tai vaikeampaa tehtykään. Pieni hiki saatiin pintaan ja taluttelin loppukäynnit kotitiellä edestakaisin, siinä ehti jo kuivumaankin osa, osa taas kuivui kumisualla pyörittelemällä. Sira siis takaisin tarhaan, heinää eteen ja mutakuorrutuksen kerännyt Tessa käsittelyyn.
Tessalla en ole oikeastaan koskaan ratsastanut niin, että olisin ollut itse selässä lämppäilyistä lähtien, lähinnä olen hypännyt loppuvaiheissa pariksi kierrokseksi selkään. Lähdettiin puhtaalta pöydältä kokeilemaan ja pitkien käyntien jälkeen aloitin samaan tapaan, eli isoa ravia vaan loivilla kaariurilla, ohjat pitkänä. Mamma oli paljon vastaanottavaisempi, mutta selkeästi jäykempi kun Sira, eli aika monta kierrosta piti jolkotella, ennen kun Tessa alkoi kantamaan itseään tai taipumaan pohkeen ympärille. Kaariuralla kaaduttiin lapa edellä ulos, vasemmalle pahemmin ja mulla meni liian kauan tajuta, että joudun ratsastamaan pohkeet päinvastaisilla paikoilla kun Siran kanssa jos haluan homman toimivan. No, ei voi vaatia liikaa perjantai-iltana. Tän oivalluksen jälkeen uloskaatumisongelma pieneni ihan siedettävälle tasolle..
Alkulämppien jälkeen tehtiin parit väistöt käynnissa ja ravissa, Tessa vastasi edelleen muuten hyvin, mutta vasen takanen ei tullut kunnolla mukaan. Olisko takalistossa ollut haavakohta syynä tälle, ei keksitty ainakaan Jennan kanssa myöhemmin jutellessa parempaakaan selitystä. Vasen (takanen) aiheutti ongelmaa myös laukannostoissa, oikealle tehtiin pari nostoa ja laukka oli jopa aika hyvääkin, mutta vasemmalle ekassa nostossa tuli ristilaukka, tokassa putosi heti takaisin raville ja vasta kolmas tuli kunnolla, mutta laukka oli tosi nelitahtista enkä saanut korjattua, joten en viitsinyt kiusata sillä enempää (isona osasyynä kyllä varmaan sekin, että vasen on mun huonompi puoli enkä pystynyt auttamaan samalla tavalla kun mitä oikealle tarvittaessa pystyisi). Parhaansa toinen kuitenkin selkeästi yritti. Vielä loppuravit oikein kunnolla venyttäen, sitten siirryin taluttelemaan tielle loput tasaantumiset. Tessan kanssa jumpattiin n. 40 minuuttia, ihan pieni hiki oli lavoilla ja takasten välissä, mutta kuivui kävellessä ja viltin alla puuroja syödessä sen verran hyvin, että pääsi tarhaan takaisin ilman loimea.
Tässähän pitää kohta alkaa sonnustautumaan helmikorvakoruihin ja kaapissa pölyttyviin nahkasaappaisiin, kun kerran sisäinen kouluratsastajani alkaa hiljalleen löytää itseään.. not. Valmennukseen osallistuminenkin taas jossain vaiheessa tuskin tekisi pahaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti