Mieletön tuuli piti osua tietenkin sille kerralle, kun kerrankin pääsin käymään valoisan aikaan. Kerrankin järki leikkasi onneksi sen verran, että laitoin Siralle satulan reissua varten, vaikka pihaton nurkilla hepat näyttivätkin olevan suhteellisen rauhallisina kaikesta kolinasta ja viimasta huolimatta. Sira veti stopit heti pihatielle, ei siis yrittänyt kääntyä takaisin tai mitään sen erikoisempaa, mutta päätti vaan juurtua paikoilleen parinkymmenen metrin jälkeen. Taisi olla ensimmäinen kerta Järvenpäässä, kun meille tuli minkäänlaista jumia. Matka jatkui n. minuutin ihmettelyn jälkeen (mulle tuntuu iskevän nykyisellään jokin mystinen epävarmuus päälle jos Sira pysähtyy, oletuksena on jotenkin automaattisesti, että jotain outoa on edessä) ja varsin rivakasti jatkuikin, ainoa vaihde tuntui olevan täyttä höyryä eteenpäin.
Ajattelin kiertää maneesin lenkin ja katsoa missä kunnossa tiet ovat, joko kaikkialla olisi mennyt sulat väylät. Sira oli sen verran reipas, että oikeastaan heti kun pystyttiin Lemmenlaakson puolella ravailemaan, niin vaihdettiin hölkälle. Mäessä oli edelleen jäät, joten siinä kohden jouduttiin kiertelemään penkkoja pitkin, mutta ainakaan pohja ei tuntunut liukkaalta, lähinnä murtui kavion alla. Lähdettiin kiertämään lenkkiä hiekkakuopan puolelta ja Sira poukkoili jatkuvasti mahdollisuuksien mukaan raville. Ei me kovin pitkälle päästy, ennen kun hiekkapinta tiessä muuttui koko väylän peittäväksi jääkerrokseksi ja tällä kertaa vieläpä liukkaaksi - jouduttin kääntymään siinä vaiheessa, missä tie muuttui loivasti alaspäin viettäväksi. Siran pomppuenergia ja heikohko pito ei vaan ollut kovin hyvä yhdistelmä..
Oikaistiin Ivarsintien puolelle ja lähdettiin seuraamaan "ylempää" tietä, joka näytti olevan aika hyvin auki. Uskalsin antaa Siran ravailla siinä pätkällä vähän enemmänkin, kun näkyvyyttä tiellä oli molempiin suuntiin ja siellä sentään väylä oli kokonaisuudessaan hiekalla. Pari autoakin tuli vastaan, niitä varten jouduttiin hidastelemaan ja väistämään pientareen puolelle, mikä ei jostain syystä miellyttänyt Siraa ollenkaan ja sain parit napakat protesticapriolet asiasta. Käännyttiin jossain vaiheessa, en arvannut kuitenkaan lähteä yrittämään polun kautta takaisin, joten sama pätkä ravailtiin sitten vielä toiseenkin suuntaan. Ponilla tuntui kiehuvan ihan kunnolla yli kun puut hakkasi toisiinsa tuulessa ja tielle lenteli välillä ties mitä risunpätkiä. Askellajivalikoimaan kuului joko tasajalkaloikat eteen- ja ylöspäin tai vaihtoehtoisesti jokin passagen ja espanjalaisen askeleen risteymä, mutta ainakaan ei otettu mitään arvaamattomia ryöstölaukkoja ojanpohjia pitkin. Autoja todettiin parhaaksi väistää ihan suosiolla pusikoiden puolelle..
Onnistuttiin kävelemään sentään loppumatka Lemmenlaakson puoleiselta mäeltä kotiin saakka. Mitenkään kovin rennoksi en Siraa saanut ja kaiken säheltämisen jälkeen molemmilla oli noussut hikeäkin pintaan, joten ei auttanut kun loimittaa (ratsastajakin voisi koettaa joskus muistaa ottaa vaihtopaidan mukaan..). Tarjosin sapuskat + porkkanat koko joukolle ja päästin villihevosen takaisin johtamaan laumaansa, meillä tais mennä koko ratsasteluissa vain tunnin verran kun tahtia oli tosiaan tuplasti normaaliin verrattuna.
Ehkä me ens kerralla saataisiin kelien puolesta vähän rauhallisempaa lenkkiä alle.. nyt meinas tuuli viedä mukanaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti