Lumimyrskyn keskellä (torstai 20.3.)

Ilmeisesti mitään ihan älyttömän kovaa lumimyräkkää ei nyt kuitenkaan ole tulossa ensi yöksi, mutta se reilu 5 senttiä mitä satoi, tuli tietenkin juuri silloin, kun lähdettiin Siran kanssa lenkille. Varustauduttiin pienelle iltareippailulle lampaankarvalla ja heijastinloimeen kääriytymällä ja suunnattiin tuuleen ja tuiskuun. Fail. Näkyvyys oli aika nolla ja uusi, nuoskainen lumi vielä melko liukastakin, Sira kun ei yleensä juuri lipsu. 

Joten kun kaveri soitteli, että on ajamassa Järvenpään ohi takaisin kotiin ja voisi pikaiseen käydä moikkaamassa Siraa siinä matkalla, niin me käännettiin ihan tyytyväisinä turpa takaisin menosuuntaan ja tyydyttiin puolen tunnin kävelylenkkiin tällä kertaa. Siinäkin ajassa oltiin onnistuttu kuorruttamaan itsemme parin sentin nuoskalumikerroksella.. Mun orastavan flunssan kannalta paras mahdollinen keli taas. 

Sira taisi muuten jotenkin nauttia tehtävästään kävellä loppumatkan tiennäyttäjänä hiljaa meidän takana matelevalle autolle. Hassu :) Oli tärkeän tuntuinen poni alla, normaalisti kun takaa tulevat autot on ainakin jossain määrin kauhistuksia, mutta tällä kertaa ihan kun neiti olisi tiennyt, että tälle pitää nyt näyttää reittiä eikä esitellä capriolea.. tai sitten Sira vaan tunnisti kuskin ja muisti, että siltä suunnalta oli todennäköisesti tiedossa rapsutuksia.

(Siran liikuttajana siis hanna, postauksen kirjoittamisessa apulaisena Kismiu)