Lähdettiin Siran kanssa kevyesti pyörähtämään maastossa ja purkamaan mahdollisia eilisten maneesijumppien aiheuttamia jumituksia. Varustauduttiin lampaankarvalla ja kaikilla mahdollisilla heijastimilla mitä löydettiin, kun tuntui, että näin pimeää ei ole ollut varmaan marraskuun jälkeen. Heti naapuritallin kohdalla Sira *köh* teki kasat keskelle tietä, joten jouduin pomppaamaan alas potkimaan niitä sivuun ja enhän mä sinne selkään pääse hyppäämällä silloin, kun välissä on lampaankarva ja heijastinloimi. Ei tullut onneksi pitkä matka tehdä ylimääräinen lenkki tallipihan kautta ja huomata, että olin unohtanut kännykkänikin siihen selkäänkiipeämispenkille. No comments. Lähdettiin uudelleen matkaan, tihkusade alkoi nyt voimistumaan ja Siran mielestä oltaisiin voitu jättää homma siihen ja mennä syömään.
Suunnattiin kuitenkin Lemmenlaakson päin, törmättiin asvalttipätkällä kahdesti (!!) samaan mopoon, ensin takaapäin ohituksena ja myöhemmin risteyksessä seistiin vielä hetki mopon kanssa rinnakkain ja lähdettiin sitten eri suuntiin. Onneksi oli fiksu mopopoika, eikä Sirakaan pahemmin välittänyt. Vähän puhisteli ja loi pitkiä katseita, mutta ennakko-odotuksien mukainen "iik helvetinkone, capriole, ryöstölaukkaa ja täysii pihaton aidoista läpi kotiin turvaan" -suoritus jäi toteutumatta. Lemmenlaakson puolella levennyksellä oli seuraava jännä paikka (jos unohdetaan se, että hiekkatien pätkä oli koko matkalta jäässä ja minä en nähnyt mitään, joten Siran vaistojen avulla kipiteltiin eteenpäin) oli levennyksellä seisovat tuning-autot. Poni kuitenkin ohitti nekin aika kylmähermoisesti. Käytiin kurkkaamassa palaneelle ladolle vievä tie .ihan yhtä surkeassa kunnossa sekin- ja todettiin sitten molemmat, että eiköhän mennä, hiekkakuoppa tuskin olisi ollut sen paremmassa kunnossa. Joten turpa kohti kotia, ja jotta elämä ei olisi käynyt liian helpoksi, niin eikös sieltä kolissut vastaan vielä roska-auto. Tässä vaiheessa multa alkoi loppua kirosanat. Rentouttavaa.
Arvatkaa, mitä Sira teki roska-auton ohittaessa meitä? Tyyppi PYSÄHTYY ja alkaa venyttelemään takajalkaansa.. En ylläty enää mistään. Otinkohan väärän hevosen reissulle?
Risteyksessä ylitystä odotellessa tietä painoi vielä täysperävaunullinen rekka, sen kohtaamisesta en jaksanut edes välittää. Turha hermoilla, kun poni tuntui olevan totaalisen teräshermoinen tapaus tänään. Siran ainoa hermoilemisen aihe siinä vaiheessa taisi olla se, että onhan ruoka-astia varmasti odottamassa. Oli se, pihaan kun selvittiin annoin puurot & porkkanat kaveruksille ja täytin vesiastian sekä heinäverkot valmiiksi kun kello alkoi lähestyä kuitenkin jo yhdeksää.
En tajua. Aivan ihmeellinen ilta, Tessa the hapannaama hörisi mulle kahdesti (toisella kertaa kyseessä saattoi kyllä olla ruoka-astiakin..) ja Siran käsittämätön rauhallisuus, vaikka vastaan tuli moottorikelkkaa ja metsäkoneita lukuunottamatta suunnilleen kaikki pahimmat mahdolliset liikkuvat objektit. Muru oli ainoa, joka oli jotakuinkin normaali itsensä pudotellessaan aidalle kasaamiani hanskoja, heijastimia sun muuta pikkukivaa O.o
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti