Lähdin Tessan kanssa kaksin Lemmenlaakson hiekkateille kun
polut näytti olevan yhä aika jäisiä. Mamma tuntui superlaiskalta kun
tallusteltiin kohti maastoja, pitkästä aikaa jouduin oikein todella pyytämään
sitä eteenpäin. Takapuoli vaikutti vähän jäykältä ja se olikin ehkä syynä
laiskotteluun. Mentiin aika pitkään käyntiä jotta Tessa vähän vetreytyisi ja
otettiin lyhyitä pätkiä ravia. Vastaan tuli pari vierasta heppaa ja niille
Tessan piti kyllä vähän esiintyä ja päristellä.
Kun päästiin peltojen välissä kulkevalle suoralle niin
siellä Tessa jotenkin heräsi unestaan ja mentiin kunnon pätkä tosi reipasta
kiitoravia että saatiin oikein jalkoja venyteltyä ja tien loppupäässä lyhyehkö
pyrähdys laukkaa. Tämän ilottelun jälkeen Tessa oli paljon virkeämmän oloinen
ja käyntiinkin löytyi taas vauhtia. Hiekkakuopan puoleinen tie oli paikoin
jäinen, varsinkin ylämäessä, niin jouduttiin menemään vähän sieltä sun täältä
puskien kautta.
Tessa tuntui lenkin jälkeen oikein tyytyväiseltä ja oli jo
ennen sitä tosi hyvällä tuulella. Satulaan ei reagoinut mitenkään ja
harjaaminenkin sujui ilman äksyilyä.
-Elina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti