Lähdettiin Siran kanssa käymään maastossa uudelleen, kun lauantaina oli reissussa ollut turhankin paljon actionia. Asianmukaisella varustuksella tällä kertaa, eli virittelin satulankin selkään kunhan olin saanut kura/karvapallon harjattua jotakuinkin hevosen näköiseksi..
Siraa taisi lähtiessä jänskättää jonkin verran, mutta pihasta poistumisessa tai muussakaan ei ollut mitään erityistä muuten, mitä nyt häntä tuntui nousevan aika tiheään tahtiin. Ison tien ylitykselle asti Sira oli vähän pinkeän oloinen, mutta kun päästiin Lemmenlaakson puolelle, niin pikku hiljaa askel alkoi pidentymään ja rentoutumaan normaaliksi. Lähdettiin kiertämään maneesin lenkkiä vastapäivään. Tiet oli nyt kuivunut viime päivien aikana aika koviksi, mutta reunoja myöten arvailin ravata. Maneesin suoralla oli tie pehmeämpi ja paikalla muutkin käyneet hevosilla, sen verran kavionjälkiä oli näkösällä - mentiin rauhallisemmin n. puoliväliin suoraa ja katselin vähän, ettei routarikkoja näy ennen kun arvasin nostaa laukan ja laukkailla loppusuoran. Sira oli yllättävän lunki, hätäili vähän laukkaan lähtiessä, mutta muuten mentiin rentoa, isoa laukkaa ne muutamat sata metriä, mitä pätkää oli jäljellä ennen mäen päälle nousemista.
Hiekkakuopan puolella ravailtiin taas tien reunoja pitkin ja lopulta poikettiin poluille ja suunnattiin kuopan reunustoja pitkin parkkipaikalle saakka. Ajattelin käydä uhmaamassa kohtaloa ja kokeilla ottaa mäkilaukat kertaalleen kun rinteet oli täysin hiekalla. Sira tiesi mistä oli kyse ja pörhisteli vähän pohjalla, mutta malttoi kuitenkin odottaa lähtölupaa. Ei tosiaan tultu kun kertaalleen kun Sira tuli niin älyttömän hyvin nousun, hyvin tuntui kuinka paljon voimaa siellä takapäässä oikein onkaan. Ja hei, selvittiin ilman ainuttakaan pukkia kun "tasanteella" Siran alkaessa tuntua siltä, että kohta nousee heitin vaan lisää ohjaa ja pyysin ottamaan vielä ne viimeisetkin askeleet vauhdilla eteenpäin eikä ylöspäin :)
Loppumatkasta hölköteltiin vielä pitkällä ohjalla sen verran mitä laidassa pystyi menemään ennen kun tie alkoi kuulostaa turhan kovalta kavioiden alla. Hyppäsin tien ylityksen jälkeen alas ja asvalttipätkä kotiin tultiin talutellen ja hengitystä tasoitellen. Pieni hiki oli noussut pintaan Siralla, mutta taisi lämpimällä kelillä olla osansa asiassa. Lenkin jälkeen viltin alla oli kuitenkin ihan rennon oloinen poni odottelemassa ruokia ja pihattoonpääsyä. Joku tunti ja vartti oltiin taasen reissussa, ens kerralla vois käydä pidemmänkin lenkin vaihteeksi jos vaan aikataulullisesti saisi sopimaan.
(pitänee vielä laittaa puumerkkinsä tänne, eli ratsailla taas hanna)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti